Smells Like Queer Spirit

In-your-face,
or,
kicking instead of brick.

(eh-heh, ja piruuttani laitan toista kotimaistani kehiin,
vaikka vaan Martin-darlingin paastonajan rauhaa
maustaakseni):

Vähän väärin muistin tuon elämäni sulostuttajan,
Pansy Divisionin Nirvanan läpimurtohitin
uudelleensanoituksen alun, jota ed. blogissa tapailin. Se menee näin (siis avan kappaleen alusta.
Ja jos ette tiedä mistä puhun... minua ei kiinnosta.
Miellytän täällä itseäni. Te voitte toki lukea jotain
Aivan Muutakin.):

"Against all odds, we appear
Grew up brainwashed, but turned out queer
Bunsplitters, regmunchers too
We screw just how we want to screw"

Heh!

Sitten kertosäe, sing-a-long:

"Hello, hello, hello, homo,
Hello, hello, hello, homo,
Hello, hello, hello, homo,
Hello, hello, hello -
With the lights out, it's advantageous!
Here we are now, so fellate us!
Roll it on now, lubricate us!
Get us off now, ejaculate us!
Play Fugazi, play Repeater!
River Phoenix wearing speedos!
Yeah, Queer!"

Fellaatio, lubrikaatio, ejakulaatio, simply;
sex & drugs & rock-n-roll
(onhan liukuvoide drug, lääke, onhan?)

Ei väliä jos Fugazi ja Repeater eivät sano mitään,
intertextuality especially for Homorockers,
mutta River Phoenix kai sanoo.
Tai no, onhan siitäkin kohta jo 14 vuotta, kun tuo kuoli, "vahingossa" yliannostukseen, 23-vuotiaana...
Moinen kuolo täyttää komeasti romantiikan tyylilliset
kriteerit - but don't try that home.

River Phoenix. My Own Private Idaho.
En tiedä, ehtikö olla erityisen ilmiömäisen hyvä
näyttelijä, mutta mieleen jäi.
En muista, olenko koskaan nähnyt märkiä unia
Riveristä speedot jalassa...
Mutta tätä Rokkihomoa elähdyttää kyllä muutamakin
anekdootti elämänkaarestaan.
Ristimänimensä oli -kyllä vaan! - River Jude Bottom.
River tuli Hessen Siddharta -romaanin buddhalaisesta
River of Life -ajattelun mukaan, Jude Beatlesin
Hey Jude -kappaleesta, ja Bottom...
syystä tai toisesta, oli isältä peritty ihan aito
alkuperäinen sukunimi. Katolilainen isä ja ortodoksijuutalainen äiti kääntyivät Children of God
-lähetysliikeeseen ja kiertelivät Etelä-Amerikkaa
käännyttämässä muitakin Jumalan Lapsiksi, omaksuen
samalla uuden sukunimen Phoenix
(U know, Feenix-lintu, nousee tuhkasta, symboloi
ikuista uutta tulemista ja/tai alkua).
Ei loppuneet uskonnot kesken yhdeltä perheeltä,
joka harjoitti vegaaniruokavaliota hyvän aikaa ennen
kuin siitä tuli "in".

En tiedä, käyttikö Speedoja oikeasti - silloin kun
ne vielä olivat "in".

Mutta yksi hiukan häiritsevä muisto tulee mieleen:
vielä lapsen näköisenä ja lapsen roolissa River heitti
repliikin "suck my fat one", ikäänkuin pojan
äijämäisyyttä tavoittelevana heittona elokuvassa,
joka kai oli Stand By Me
(Vai oliko? Se jossa poikajoukko tekee retken
nähdäkseen kuolleen ruumiin ja kasvaa samalla
lapsista vähän teinimmiksi).
River oli elokuvaa tehdessä kyllä oikeasti jo
15 tai 16 vuoden ikäinen, mutta siis ikäänkuin lapsi.
No, minä olin pari vuotta nuorempi, käytin speedoja,
wished to get mine sucked, että ei tässä
pedofiiliutta ehkä kuitenkaan tarvitse murehtia.

Ehkä Pansy Divisionin Pervot muistivat tuon repliikin
myös. Tai sitten "vaan" märät unensa.
Joy-eikun-Pansy Division jatkaa em.
uudelleensanoituksen toisessa säkeistössä:

"Irreverent and in your face,
attacking preachers spewing hate.
I'd love to puncture their balloons,
spray silly string around their rooms"

Vähän enemmän kuin Bowien queer
"Five Years" -kappaleessa, se kun vaan oksensi
inhosta kun poliisi suuteli papin jalkaa...

Ja sitten taas kertosäe, jossa River Phoenix speedoissaan jälleen johdattaa jälleen
queer! -riemuhuutoon.

Ja kolmas säkeistö. Riemua, olkaa hyvä:

"The world's a mess, but for awhile
we lick and suck and feel fine.
I find it hard, that's nice to find
forget the closet, never mind."

Tuo toiseksi viimeinen rivi on hieno...
Siinä käännetään alkuperäisen laulun melankolinen
päämäärättömyys mukavaksi kohdalle osuvaksi
pikku päämääräksi...

...Kuten lopussakin, kun Kurt Cobain-rukan päämäärättömyyttä alleviivaava "I deny all" -hokema
on Pansyilla, tietty, "no denial".

Amen.

Rokkihomo viihtyy.