Puhdistuminen & The Cure

Olen toista päivää nestepaastolla.

Olo on voimaton sormenpäitä myöten, ja heikkous ilmenee mm. vilunväristyksinä.
Koska en juurikaan kanna vararavintoa mukanani, olen näemmä saman tien aliravittu...
ihan horjuvaa käyntiä myöten.

Tämä kaveri ei siis olisi pärjännyt keskitysleirillä kovin kauaa.

Meneillään oleva ja vielä tänä iltana loppuva paasto on sikäli kätevä,
että samalla kun _kaikki_ kiinteä ravinto on nyt hetkeksi kielletty,
kaikkea kirkasta nestettä saa ja pitää juoda nin paljon kuin ehtii ja jaksaa.
Siis myös kahvia. Ja oluttakin, kunhan kohtuudella.

Nälkä meni ohi jo illalla.
Kun nälkä tuli ja tiesi että nyt ei tipu, se meni kylään jonnekin muualle
eikä ole palannut.
Sen tilalla on tyhjä olo.

Vaaka näyttää 66 kiloa. Siinä on alipainoa taulukosta ja näkökulmasta riippuen
n. kymmenestä kahteenkymmeneen kiloon.

Nnoh, illalla syön sitten kunnolla.

Tämän paaston ideanahan eivät ole kilot, eikä myöskään mikään
hare rama -puhdistuminen (kahvi olut ja tupakatkin ovat ihan hyvä osa tätä dieettiä),
vaan se että tulen tyhjäksi ja puhtaaksi sisältä.

- - -

Aikaa kuluttaakseni olen - ennen muuta pelsen innoittamana -
surffaillut you-tubesta curea.

Rokkihomon onkin ehkä aika reflektoida Cureen ja Robert Smithiin päin
kaiken Morrissey Nick Cave and-even-Bowie -hörpötyksen jälkeen.

Robert Smith sentään oli ystäväni ehdottomasti ennen Morrisseyta.

Ystävystyminen tapahtui kylmänä kahdeksankymmentäluvun lopun talvena,
kun tyttöystäväyritelmä ameriikan ihmemaasta tutustutti minut
c-kasettiin "Standing on a Beach" eli curen kokoelma sinkut a- ja b-puolet,
vuosilta 1978-1985. From "Killing an Arab" to "Close to me",
ja silloisen ympäröineen todellisuuden toisille puolille vieneet b-puolet,
herr Jösses, "I'm Cold", "Few Hours after This",
"New Day"...

Se oli parasta mitä siihen mennessä olin ikinä kuullut,
no, Nick Cave & The Bad Seedsien "Your Funeral..." -levyn ohella.
Varsinkin ne ihan ekat kappaleet.

Juuri sen ihan ekan kappaleen kautta löysin Albert Camus'nkin.
Eksistentiaalinen ahdistus oli jo valmiiksi, mutta...
no, Camus on toinen juttu, mutta Cure toimi hyvänä soundtrackina.

Äänitin omalle c-kasetille kokoelman,
hankin vinyylit "Boys Don't Cry"
ja "Head on the Door", sekä konserttitaltioinnin vm. 1984,
ja sitten radiossa kerrottiinkin vimeisestä levystä "Disintegration" ja "Prayer" -jäähyväiskierueesta.

Konserttiin minulla ei ollut varaa mennä, mutta kun ostin "Disintegrationin"
ja laitoin sen soimaan, ja tuulikellot aloittivat uskomattoman kuulaasti masentuneen
ja silti mahtipontisen (jep: pateettisen) "Plain Songin",
elämäni löysi uusia uria.

Että on "ihan ok" velloa ahdistuksessa. Ja minähän velloin.
Ja musiikki oli - ja on - minun yksityistä tilaani, samalla kun halveksin...
lihanhajuista...
pintaan katsovaa...
ympäröivää maailmaa.

Ja jos setä nyt oikein muistelee mitä teini-ikäinen proto-rokkihomo vielä sai,
niin Robert Smithin antama mies- ja aikuisuuskuva oli erittäin paikallaan.

...

Sitä kasettiahan ei löydy absoluuttisesti mistään enää.
Mukana ovat kumminkin cd-formaatissa uudelleen ostetut em. levyt,
sekä 90-luvun alun livetaltioinnit "Show" ja "Paris".

Meinasin joskus...
että kukaan joka ei ole mukana "Plain Songin" eksistentiaalinen ahdistus
esteettisenä hienoutena yet with irony -ajatuksissani, ei voi olla sielunveljeni tai -siskoni.
Olen tinkinyt vähän tuosta sittemmin, ja annan esim. Pölhön jatkaa elämäänsä
ihan rauhassa ilman osallistumispakkoa ajoittaisiin Cure-sessioihini, mutta:
if one's interested, this is my musical perfection,
simultaneously over Tshaikovsky's "Pathetique"
and those of the far gone band from Manchester called "Virtaset":

The Cure: "Plainsong", live in Berlin not that long ago:

&feature=related

Hitto. Laitoin tuon linkin tuohon ja katsoin ja kuuntelin itsekin vielä kerran.

Itku tuli.

Siinä 3:40:n kohdalla, kun Robert aloittaa nuo muutamat säkeensä.

-R

...

Ja nyt saan taas syödä.
Sichuan tofua läheisestä kiinalaisesta ja paistetulla riisillä jossa vähän kananmunaa ohessa.
Lähden hakemaan
n y t . . .
Ja samalla, itkut sikseen, ja tässä vielä yksi aikanaan about maailman parhaan biisin
aikanaan maailman paras versio:

&NR=1

- - -