Käytiin eilen katsomassa tuo Nyt tai ei koskaan -elokuva (The Bucket List),
tuo jossa pääosissa Jack Nicholson ja Morgan Freeman, jotka rooleissaan kuolemansairaina
päättävät tehdä listan asioista joita tehdä ennen kuolemaa,
ja sitten myös toteuttavat listaa.
Jälkeen päin baarissa pohdittiinkin tuota vähän:
Mitä ainakin pitäisi tehdä?
(EI laskuvarjohyppyä, sanoi Pölhö. Minä kyllä voisin.)
Missä ainakin pitäisi päästä käymään?
(Tuli mieleen lähinnä mahdottomuuksia, kuten Aleksandrian kirjasto...)
Kuka ainakin pitäisi nähdä?
(Hedelmällinen ja lohduttava ajatus: Mieleen tuleville voi laittaa viestiä että voitaisko nähdä.)
Noista jatkettiin ajatuksiin ammatinvaihdosta.
Eli: Mitä muuta alaa / työtä haluaisi tehdä vielä ennen kuolemaa -?
Puutarha-ala oli yksi (but, me been there...).
Sirkus oli yksi (no, joo...).
Minä sitten lopulta päätin sanoa sen ääneen: Voisin kuvitella että viihtyisin pappina.
Jep.
Sitten menin tupakalle ja mietin vielä vähän: Olisi tuo homo-ongelma.
Eihän sen tarvitsisi olla ongelma, eikä kaikille papeille toki olekaan, mutta
minulle se ehkä olisi, kuitenkin.
(Siis: Homouteni tuskin olisi ongelma itselleni, mutta eri kirkkojen suhtautuminen siihen.)
Sitten olisi tuo uskossa olemisen ihmeen ongelma.
Eihän senkään tarvitsisi olla ongelma, eikä kaikille papeille toki...
Mutta kuitenkin. Oma suurin ongelmani tuossa kohtaa olisi valinnan vaikeus
ja sympatiani _nimenomaan_ ekumeenisuutta kohtaan.
Lopulta ongelmana ehkä ylittämätön olisi misfit-ongelma.
En useinkaan ns. "kuulu joukkoon".
Papin kuuluu "kuulua joukkoon"; pappi on yhteisön solmu.
Minä en.
Palasin tupakalta ja täsmensin:
Itse asiassa en voisi olla enkä haluaisikaan olla pappi.
Mutta voisin olla guru.
Hitto, sopiva "ammatti" olisi itse asiassa olla Jeesuksen tapainen.
Kertoa maailmalle, miten Asiat ovat, ja maailma keskittyisi...
muistiinpanojen tekemiseen.
Toivon mukaan.
Tai sitten maailma vastaisi aivan toisella tavalla
(I hear laughter.
I see Angels! Angels! Demons!
And, finally, blood...).
Hm.
Täytynee vielä miettiä tuota sirkusalaa.
Turussa moiseen saisi ammattitutkinnonkin, ja Helsingissä piakkoin
mahdollisesti yliopistotasonkin koulutusta alalle.
Ja kun sirkustelemasta tässä joka tapauksessa tuppaa itsensä löytämään.
...
Että tällaista eilen / tänään.
Hyvä huhtikuun lopun jatkoa.
Yours truly, -Rokkihomo
- - -
8 kommenttia
martin
20.4.2008 22:24
Siunausta!
martin
21.4.2008 01:50
Kirjoitit: "uskossa olemisen ihmeen ongelma".
Niin... Jumala heittää sellaisia koukkuja, kuten paronitar de Simiane sanoisi.
Rokkihomo
21.4.2008 02:44
Enpä osannut odottaa tänne viittausta Yukio Mishiman Markiisitar de Sadeen.
Mutta miksen?
Sitä on niin pirun varovainen mahdollisten norsunluutornimaisten mielleyhtymien kanssa, ja niiden kanssa on kyllä saanut olla varuillaan (ja silti on soimattu...), että unohtaa miten sitä saattaa pyllistää samalla toiseen suuntaan. Olla huomaamattaan laiska. Muka huomaamattaan.
Pyllistää "sillai ikävästi".
Siinä kaikki mitä kommentoida nyt.
Paitsi että: P.S. Mishima oli aikamoinen eksistentiaalisen kriisin kulttuuriattashea. Toim.huom.
kesäpoika
21.4.2008 17:09
Pappina voisi kyllä olla kivaa. Tai guruna.
Mä kirjoittaisin mielelläni puheita ja itkettäisin ihmisiä hautajaisissa ja sitten tukisin niitä, ja puhuisin romanttisia häissä ja höperöitä ristiäisissä.
Mutta ei. Ei kuitenkaan. En tahdo sitä vastuuta.
Entä jos olenkin väärässä?
Rokkihomo
21.4.2008 18:16
"kirjoittaisin mielelläni puheita ja itkettäisin ihmisiä hautajaisissa ja sitten tukisin niitä, ja puhuisin romanttisia häissä ja höperöitä ristiäisissä"
Niin juuri! Ja paitsi että itsekin mielelläni, niin nuo saattavat olla juuri ne ns. vahvimmat puoleni, ja samalla asiat, jotka osaan parhaiten...
audinkopoika
22.4.2008 00:46
Itse olen miettinyt, että on hyvä vaihtaa kymmenen vuoden välein hommii. Pystyy uusiutumaan ja toteuttamaan työssään uusia virikkeitä, kehittämään sitä. Kymmenes vuodes yleensä antaa itsestään kaiken ja sen jälkeen se on tavanomaista "pakkopullaa", eikä enään tapahdu merkittävää kehitystä. Onko niin? Sitä oon miettinyt.
Rokkihomo
22.4.2008 01:07
"Hommii"-? Siis: Työpaikkaa vai alaa? Kaksi aika eri asiaa.
"Pakkopullasta" tiedän itsekin joo jotain. Ns. tuttu työympäristökin on, no, äkkiä aika turruttavaa. Turvallista, joo, mutta niin tuttua, ennalta arvattavaa ja yllätyksetöntä että nukahtaa...
Mutta: puhutko alan vai työpaikan vaihdosta?
LNwCoB
26.4.2008 08:11
Mutta sinähän olet guru, ainakin opettamisen alalla!!!! *kumarrus*