Insomnia, or; a moment of one's own

Kirjoitettu torstain-perjantain välisenä yönä kello kolmen ja neljän välillä:

Päivääni on mahtunut tänään monia erilaisia asioita, ja
pään sisälmykset ovat venyneet, no, moneen.
Olen suorittanut asioita sekä päälläni että vähän ruumiillanikin,
ja viettänyt päälle vapaa-aikaa - mutta vain murto-osittain rentoutuneena.
Seuraus: Valvon.

Nukuin kyllä tuossa illalla aiemmin, kun oli ystävä kylässä:
Nukahdin vaan, ei mahtanut mitään.
Nyt kun muut nukkuvat, näemmä valvon.

Ei tällainen mitenkään kauhean poikkeuksellista tässä osoitteessa ole,
siis öisin valvominen,
eikä aamulla ole kiire herätä, joten kõek on hea evrything's fine.

Mutta: öinen ylimääräinen aika käyköön tekosyystä laittaa tänne
pieni Morrissey-annostus, pitkästä aikaa:

"She told me she loved me
which means
she must be insane
I've had my face dragged in fifteen miles of shit
and I do not and I do not and I do not like it
So how can anybody say they know how I feel?
The only one around here who is me
is me

They said they respect me
which means
their judgment is crazy
I've had my face dragged in fifteen miles of shit
and I do not and I do not and I do not like it
So how can anybody say they know how I feel?
when they are they and only I
am I

He says he wants to befriend me
which means
he can't possibly know me
The voices of the real and the imagined cry:
the future is passing you by,
the future is passing you by.
So how can anybody possibly think
they know how I feel?
(...)"

Morrissey:
"How can anybody possibly know how I feel?"

...Ja lähtökohtaisesti oletan, ettei voikaan tietää eikä tuntea.

So, let us not even try.

- - -

Editoin tähän selittävää loppua jo niin monena versiona poistaen aina jokaisen että...
antaa olla.
Let us not even try.

Sinivuokot pihalla ovat yövalossa värittömiä ja ilman aurinkoa nuppuja uudelleen.

Tuosta on ehkä hyvä jatkaa - toisella kertaa.

-R

- - -

Ja lisäys perjantai-iltapäivänä:
Niitä on viisitoista, niitä sinivuokon kukkia, jotka nyt päivällä ovat sinisinä ja avoinna.

- - -