Leonard-setä eli herra Cohen kävi eilen Helsingissä esiintymässä
loppuunmyydylle Hartwall-Areenalle n. 11 000 kuulijalle / katsojalle.
En ollut paikalla.
Tänään tuntuu että menetin jotakin isoa.
Miksi ihmeessä tämä runopoikarokkihomo ei ollut paikalla kokemassa
kaikkien runopoikien (iso)isää -?!
No, mitäpä sille tänään ja tässä vaiheessa voi.
En ollut edellisellä kerrallakaan kun Cohen kävi Suomessa,
1990-luvun alkupuolella, oisko ollut aivan vuoden 1994 alussa.
Silloin olin kädestä suuhun elelevä siviilipalvelusmies.
Kuuntelin Cohenini kahden kesken kotosalla, tai siis siviilipalvelusmiehen majapaikassani.
Niinpä nytkin. The Partisan, Who by Fire, Tower of Song...
(...ja lopulta "Famous Blue Raincoat", mutta sitä säästelen vähän tuonnemmaksi,
ja sen pohjattoman kauneuden oheen pitää katsoa kädenulottuville
"Don't go home with your hard-on" ettei totuuden toinen puoli unohdu.)
Eilinen setti näyttää olleen ylenpalttinen. 27 kappaletta, ja mukana näemmä
hyvin moni aivan lempikappaleeni.
Kuten tämä, edellämainittujen lisäksi:
No, laitan korvikkeeksi konserttitaltioinnin soimaan.
Tai siis, minullahan on niitä kolme erilaista.
Jotenkin ne eivät silti riitä nyt.
Toisaalta, Leonardin ja minun "juttuni" onkin aina ollut lähinnä kahdenkeskinen.
(Vaikka ystäväpiiriin toki kuuluu _useita_ faneja, sain esim. juuri tekstiviestin:
"paras konsertti koskaan!". Äh.)
Ja, jostain syystä, siinä on kerrankin artisti joka ei tässä osoitteessa ole
minkäänlaisen seksuaalisen halun kohde (edes salaa), mutta jonka maailman avulla
olen kyllä saanut viestitettyä joillekin menneille moisten kohteille noita...
totuuksien eri puolia.
(Kuten linkin takaa löytyvän kappaleen, ja ihan tosissani,
viimeksi viime kierroksilla ennen Pölhöä vuoden 2005 loppua vasten
eli oikeastaan melko äskettäin)
(Pölhölle ei kuitenkaan "I'm Your Mania". Kuvittelen että minussakin on tyyliä.
And now I shut up before details.)
Eipä silti, että rokkihomoilu Leonardia kiinnostaisi yhtään tippaa.
Hän tuskin ymmärtää moisen päälle.
Mutta ei se mitään - ei minun ole tarvinnut kysyä lupaa.
- - -
5 kommenttia
Torontosta
12.10.2008 16:25
How sweet that Mr Cohen viitsi menna sinne maailman viimeiseen koloon konsertoimaan. Fellow Canadian, en ole koskaan kaynyt hanen tilaisuuksissa, enka muidenkaan, olen vain nahnyt hanet kaupoissa.
pelsepuuppi
12.10.2008 21:56
hmm.. runopoikien isoisä..? mullahan on aika isot issuet runopoikii ja hippei kohtaa. täähä ei nyt koske sua sen enempää ku mul omat tulkinnat sun runopoikuudest. mut mut, keikka oli jees, tosi jees, cohen oli/on sangen karismaattinen jamppa vaik mun lempibiisi jäiki kuulematta (ja muutamast muust stinan versiot kolisee NIIN paljon paremmin täs osottees) oli aika kattavasti homma hallus. toisaalta taasen eipä siin oikee muuta osannu odottaakkaa.
Rokkihomo
13.10.2008 01:13
Joo, mullakin omat tulkinnat runopoikuudestani.
Kerronpa salaisuuden: Saatan olla jatkossa olla kaikessa rauhassa enemmän runopoikaitseni (mitä milloinkin meinaakaan) kuin tässä useampien menneiden vuosien mittaan.
Pakko sille on tietty nauraa, mutta tuntuu että olen nauranut itselleni tuossa asiassa monta vuotta aivan joutavista ja ei alkuunkaan kunnolla punnituista syistä.
Sillee-niinku-oikeesti.
Eiku buhahaa.
Eiku oikeesti:
Julkirunkkarirunopoikahomo.
Istuu baarin pöytään ja kertoo olevansa runopoika.
Jää yksin.
Palaa kotiin kirjoittamaan mietelmiä yksinäisyydestä.
"I needed so much to have nothing to touch,
I've always been greedy that way (...)"
Eiku jotain ihan muuta(kin).
millikan
13.10.2008 10:58
Tosin herra Cohen laittaa sen verran sitä itseironiaa ja realismia siihen runopoikailuun että se mitä seuraajansa tekevät väärin, Cohen tekee oikein (itselläkin joitain issueita runopoikia kohtaan).
Torontosta
13.10.2008 16:06
Se on muutek kumma minulla en koskaan kuuntele laulujen sanoja, en kenenkaan. Vain sita kokonaisuutta. En edes voi nimeta yhtaan Madonnan kappaletta. Taikka myidenkaan.