Äitini eli Pomo on siis lähtenyt. Siunauksen toimitti entinen oppilaani, en tiennyt, että se olisi hän. Tietysti naispappi teki tehtävänsä ja Pomo oli aina sitä mieltä, että naisen hoitavat miehiä paremmin papin tehtävät. He ovat empaattisempia. Tätä mieltä hän oli jo ennen keskustelua naispappeudesta.
Pastori luki siunaustilaisuudessa, emme olleet mitään esittäneet, saman tekstin kuin ex-piispa Kantola Pentti Holapnan siunastilaisuudessa. Sekä Holappa että Pomo olivat lähtiessään saman ikäisiä. Teksti toimii todella hyvin molmepien kohdalla.
Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,
aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,
aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleillä
ja aika olla erossa,
aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
Kirjoitettaessa soi Mozartin Requiem in D minor.
