[Itseä tutkiskeleva elämäkertablogi jatkuu, tämä on osa 6. Blogini tarkoitus on ainoastaan selvittää osallistuvan havainnoinnin keinoin ja sisältä käsin ymmärtäen miten ilmeisen fiksusta nuoresta miehestä voi tulla itseään kiduttava ex-gay - mutta myös miten siitä voi toipua eli eheytyä itsensä hyväksyväksi homoksi]
Aineistoa kertyy Setan historiaa kartoittavassa projektissa sekä toimittaessani teosta, jossa haastatellaan miten tusina syrjinnän henkisesti murskaamaa hlbti-ihmistä on pystynyt toipumaan asianmukaista tukea saatuaan]
***
New York Herald Tribune World Youth Forum oli kansainvälinen nuorisovaihto-ohjelma New Yorkissa, johon osallistui lukioikäisiä nuoria 37:stä eri maasta. Kaikki olivat kotimaissaan pidetyn kirjoituskilpailun voittajia.
Omassa voittaneessa esseessäni kirjoitin miten kansainvälinen nuorisovaihto on hyvä keino edistää maailmanrauhaa. Ylistin presidentti John F. Kennedyn kansainvälistä kehitysapuprojektia nimeltä Peace Corps. Itse kirjoitin miten Suomi voi antaa esimerkkiä sillanrakentajana ja rauhantekijänä maailmassa.
Ohjelmaamme kuului mm. tutustuminen YK:n toimintaan, jossa tapasin Suomen silloisen YK-suurlähettilään. Olimme innoissamme siitä, että Afrikan maiden vapautuminen siirtomaavallan ikeestä oli juuri alkanut. Samaa aikaan mustien kansalaisoikeusliike käynnistyi Yhdysvalloissa. Luimme Frantz Fanonia ja meitä ilahduttivat eri puolilla maailmaa syntyneet vapautusliikkeet (josta, muuten, myöhemmin tuli hlbt-liikkeen termi).
Tutustuimme Yhdysvaltalaisiin ja kansainvälisiin instituutioihin ja kiersimme eri kouluissa kertomassa omista maistamme ja puhumassa maailmanrauhasta. Rauha ja kansainvälinen solidaarisuus olivat päivän termejä. Lauloimme Bob Dylanin lauluja. James Deanin nuori kapinallinen herätti nuorisoa keskiluokan elämäntapaa kritisoimaan. Olimme kaikki nuorisokapinallisia. Tunsin olevani tässä maailman huipulla ulkoisesti.
Osallistuimme CBS-yhtiön televisiokeskusteluihin. Kuvassa puhuvat USA:n Gus Nasmith (vas), Kolombian Nelson Gnecco (keskellä) ja Olli Stålström (oikealla). Puhuin yhteiskunnallisen tasavertaisuuden puolesta väkivallattomuuden menetelmin, neuvostodiktatuuria vastaan, silti rauhanomaisen rinnakkaiselon keinoin.
Samalla kun olin aloitteleva maailman muuttaja, olin omassa yksityiselämässäni aivan eksynyt ja tiukasti kaapissa. Minua uhkasi sisäinen hajoaminen. En voinut uskoa olevani syntinen, sairas, moraaliton ja uhka yhteiskunnalle. Nämä olivat siihen aikaan virallisia ja julkisia leimoja, varsinkin amerikkalaisessa yhteiskunnassa.
Oma sisäinen kuvani oli kuitenkin samaan aikaan myönteinen ja olin syvästi ihastunut vaihto-oppilastoveriini Gusiin. En uskaltanut mitenkään ilmaista tunteitani vaihto-ohjelman aikana. Jouduin koko ajan olemaan tiukasti varuillani.
Ulkoisen ja sisäisen maailmani välinen ristiriita oli niin suuri, että se tuntui epätodelliselta. En kerta kaikkiaan pystynyt uskomaan että olen homo. Silti tunsin rakkauden tulen polttavan sisälläni.
***
Kuvateksti:
New York Herald Tribunen stipendiaatit puhuvat CBS-yhtiön televisio-ohjelmassa vuonna 1962. Teemana oli meidän nuorten vaatimus ihmisten ja kansojen yhdenvertaisuudesta. Silloin olivat juuri Afrikan maat alkaneet itsenäistyä ja meidän joukossa oli useita nuoria afrikkalaisia.
Kuvassa Gus Nasmith, USA (vas), Nelson Gnecco, Kolombia (keskellä), Olli Stålström, Suomi (oik). Kuva: Kirjoittajan oma arkisto.
