[Itseä tutkiskeleva elämäkertablogi jatkuu, tämä on osa 5. Blogini tarkoitus on ainoastaan selvittää osallistuvan havainnoinnin keinoin ja sisältä käsin ymmärtäen miten ilmeisen fiksusta nuoresta miehestä voi tulla itseään kiduttava ex-gay - mutta myös miten siitä voi toipua eli eheytyä itsensä hyväksyväksi homoksi]
***
Kävin koulua New Yorkin esikaupungissa vuonna 1962. Kuvassa minä äärimmäisenä oikealla hymysuin ja peukalo pystyssä. Äärimmäisenä vasemmalla on Sandy, isäntäni ja poliisin poika Pompton Lakesista. Koulukaverikseni tuli Fernando, vaihto-oppilas Perusta (toinen vasemmalta). Hänen isäntänsä, Bob, on toinen oikealta.
Huomaa miten 17-vuotiaat nuoret miehet pukeutuivat kaikkialla maailmassa sinä vuonna. Amerikkalainen maailma oli täynnä peittelyä, salaamista ja kaksinaismoraalia. Virallisesti meidän ikäisillä nuorilla miehillä ei voinut olla mitään seksuaalisia tunteita, ainakaan samaa sukupuolta kohtaan.
Siksi isäntäperheeni laittoi minut nukkumaan samaan sänkyyn Sandyn kanssa. Useita kuukausia nukuin tämän nuoren miehen kanssa samassa sängyssä! Se oli jatkuvaa kidutusta ja jouduin tekemään huolelliset iltatoimet, ettei minulle olisi vahingossakaan tullut erektiota nukkuessamme saman peiton alla.
Tulin hyvin toimeen Sandyn kanssa, olimmehan molemmat terveitä urheilijanuorukaisia. Oli myös upea kokemus istua Sandyn poliisi-isän autossa
tämän kiitäessä New Jersey Turnpikeä punaiset valot välkkyen katolla.
Samana vuonna ilmestynyt Irving Bieberin psykoanalyyttinen tutkimus skitsofreenisesti häiriintyneistä homoista oli päivän puheenaihe. Me
kaikki sivuutimme ja ohitimme aihepiirin säälivästi, olimmehan me kaikki
normaaleja. Tai annoimme sen vaikutelman. Myöhemmin kävi ilmi, että Bob tuli ulos homona ja joutui pikkukaupunkinsa asukkaiden hampaisiin.
Itse kävin vielä vuonna 1969 moikkaamassa Sandya. Sen jälkeen en ole
uskaltanut olla missään yhteydessä vaikka kävin New Yorkissa useasti. Hänestäkin tuli amerikkalainen poliisi. Minulla oli pelkoja siitä, mitä Sandy tekisi minulle jos saisi tietää, että hän oli nukkunut useita kuukausia samassa sängyssä homon kanssa. Pelkäsin primitiivireaktiota.
Jouduin olemaan koko ajan varuillani niin valveilla kuin sängyssäkin. Jos
olisin paljastunut, olisin takuuvarmasti joutunut maitojunalla kotiin. Pelkäsin
isäntä-isäni, amerikkalaisen poliisin mahdollista reaktiota.
Minusta on käsittämätöntä miksi vanhakantaiset psykoanalyytikot Freudista
lähtien leimasivat homot vainoharhaisiksi, paranoidisiksi. Syrjinnän pelko
ei ollut mitään harhaa, vaan hermoja raastavaa todellisuutta.
Noista ajoista lähtien olen ollut hyvin kriittinen ja kärsimätön kaikkea todellisen syrjinnän psykologisoivaa pois selittämistä vastaan. Sitä on tapahtunut niin psykoanalyyttisen ideologian varjolla ("kverulatorinen paranoia") kuin stalinismissa ("hiipivä skitsofrenia"). Molempia olen kritikoinut tieteellisissä julkaisuissa.
Mutta silloin - 1962 - päätin päästä eroon kidutuksesta lopettamalla homouteni tahdonvoimalla.
***
Kuvassa minä äärimmäisenä oikealla peukalo pystyssä ja isäntäni Sandy, äärimmäisenä vasemmalla. Nukuin Sandyn kanssa samassa sängyssä useita kuukausia emmekä koskeneetkaan toisiamme, olimmehan normaaleita urheilijanuorukaisia!
Varhainen 1960-luku oli viattomuuden aikaa. Bieberin vuosi oli 1962, jolloin ilmestyi pahamaineinen psykoanalyyttinen Bieberin tutkimus. Huomaa millaista kansainvälinen "nuorisomuoti" oli eri puolilla maailmaa vuonna 1962. Kuvassa on neljä 17-vuotiasta nuorta miestä Yhdysvalloista, Perusta ja Suomesta juhlimassa solmiot kaulassa New Yorkin Greenwich Villagessa.
Kuva: Kirjoittajan oma arkisto.
