Homohistoriaa Helsingin pömpeleissä ja puistoissa - poliisista tulossa liittolaisia?

[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].

Ajat muuttuvat. Voitonlippu liehuu Helsingin Mäntymäellä kesällä 2009.

Tieto ja toiminta ovat muuttaneet asenteet myönteisemmiksi. Seksuaalivähemmistöjen omat sisätapaamispaikat, ravintolat ja diskot aloittivat 1990-luvulla, jolloin loppui tarve kiertää Helsingin metsiä tapaamispaikkoina. Uranuurtaja oli Setan Gay Gambrini, jonka avajaistalkoisiin osallistuin jo heinäkuussa 1984 yhdessä Jorma Hentilän ja Max Randin kanssa.

Gay Gambrini kunnostettiin talkoovoimin, koska Setan ensi vuosikymmenellä olimme vielä varsinainen ruohonjuurilike, jossa ihmiset itse toimivat omassa asiassaan. Meitä oli toistakymmentä Setan aktivistia remontoimassa ravintolaa uuteen uskoon. Jorma Hentilä oli meistä kätevin rakennustöissä. Yleisradion ohjelmasuunnittelijan Max Randin käden taidot riittivät peilin palojen liimaamiseen diskon seinään. Minun käytännön taitoni riittivät diskon seinien maalaamiseen - mustiksi, joten maalausvirheet eivät näkyneet.

Sen jälkeen kun homot oli heitetty ulos Vanhan Kellarista, ensimmäinen oma tapaamispaikka (H2O) avattiin Eerikinkadulla. Siinä oli isot avoimet ikkunat ja jalkakäytävällä terassi kesäisin. H2O avattiin vuonna 1992. Avajaisvuonna istuin lähes päivittäin ulkoterassilla "loud and proud" - juomassa zero-coca colaa, joka on vakiojuomani.

Poliisin asenteet ovat myös paljon parantuneet. Tästä menee iso kiitos omalle professorilleni Martti Grönforsille, joka kriminologian ja sosiologian proffana on suuresti vaikuttanut poliisien asenteisiin yleensäkin vähemmistöjä kohtaan (esim luennoimalla ja kirjoittamalla romaneista, seksuaalivähemmistöistä ja hiv/aids-ilmiöstä).

Jorma Hentilän aloitteesta kaupunki avasi nakurannan Pihlajasaareen, joten alastomina liikkuvat ihmiset voivat kruisailla siellä vapaasti. Mielestäni ei ole reilua tunkea alastomuutta sellaisten ihmisten näkyviin, jotka eivät sitä halua nähdä. Silti en pidä - lakikieltä käyttäen - oikeasuhtaisena rangaistuksena pyytää paikalle aseistettuja nahkapäitä hakkaamaan pusikossa kruisailevia homoja.

Minulle itselleni koskettavin näyttö asenteiden muuttumisesta oli vuonna 1994 New Yorkissa järjestetty Stonewall 25 -juhla, joka marssiin osallistui miljoona ihmistä. Marssi päätyi New Yorkin Central Parkiin, jossa meidän keskuudessamme kiersi hyväntuulisia ja hyväntahtoisia New Yorkin poliisivoimien (NYPD) homo-osaston vormupukuisia edustajia.

Kuva: Osmo Ijäs / Vartti-lehdessä julkaistu kuva keskustelussa Laakson metsässä tapahtuvasta kruisailusta:

http://www.vartti.fi/artikkeli/d91d81e3-ecf2-4ed2-8ec5-b7a33715fe93