[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
--
Välittömästi Laakson kentän pohjoisreunasta alkoi Ruskeasuon ratsastushalleille ulottuva metsäalue, joka myös toimi kruisailualueena. Kentän reunassa oli vielä 1980-luvulle puinen pömpeli, joka toimi eräänlaisena salaisena tapaamispaikkana. Siellä myös Kallion jengiin kuuluvat nahkapäät kävivät hakkaamassa homoja.
Yksinäisinä nuoruusvuosina jouduin itse kahdesti hakatuksi Laakson kentällä. Menettely oli yksinkertainen: metsäpolulla tuli vastaan nuori mies, joka ilmaisi olevansa kiinnostunut ja yhdessä sovittiin suojaiseen paikkaan siirtymisestä. Houkutuslintu kuljetti sellaiseen pensaikkoon, jossa sitten useampi nuori mies pääsi tulemaan takaapäin ottamaan kiinni. Usein kaksi miestä piti takaa kiinni ja muutama tyyppi hakkasi ja potki edestä päin. Hakattuaan homon maahan he ryöstivät kellon ja lompakon.
Kerran 1970-luvulla käydessäni juuri täällä ns. Sherwoodin metsässä, minua alkoi lähestyä uhkaavasti käyttäytyvä, ilmeisesti häiriintynyt mies. Nopeutin askeliani ja kun mies lähti perääni, lähdin juoksemaan kohti Ruskeasuon halleja, joka oli lähin valaistu paikka. Takaa-ajajani ei uskaltanut seurata minua valoisassa ympäristössä.
Siihen aikaan homot olivat todella lainsuojattomia. Homous oli vielä sairaaksi luokiteltu ja poliisi suhtautui vastenmielisyydellä meihin. Jengiläiset olivat sitä mieltä, että on aivan oikeutettua hakata homoja.
Jälkimmäisen hakkaamisen jälkeen vuonna 1978 pyysin Helsingin poliisin edustajaa Göran Wiksteniä keskustelutilaisuuteen Setan teemailtaan pohtimaan mitä voitaisiin yhdessä tehdä väkivallan hillitsemiseksi.
Kuva: Helsingin keskuspuistoa juuri Laakson kentän pohjoisreunassa. Kuvan lähde: Keskuspuisto-seura.
