[Liittyy elämäkertablogiini, joka pohjustaa vuonna 2009 ilmestyvää opinnäytettä Setan varhaisvuosista, joka julkaistaan myös FinnQueerissä].
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Entinen Suomen presidentti Martti Ahtisaari vastaanotti 10.12.2008 Nodelin rauhanpalkinnon Oslossa. Suomen rooli rauhanturvaajana ja rauhanrakentajana sai kansainväisesti näkyvän kiitoksen.
Nykyinen Suomen presidentti Tarja Halonen on myös osallistunut rauhanrakentamiseen niin kansainvälisellä tasolla kuin Suomen vähemmistöjen kohdalla.
Kirjoitin viime presidentinvaalien alla omalla kotisivullani Tarjan roolista yleensä rauhan rakentajana erilaisten vähemmistöjärjestöjen historiassa mm. seuraavasti:
"Halosen toiminnan eettinen lähtökohta on hänen oman kertomuksensa mukaan Setlementtiliikkeessä, jonka tavoitteena on edistää ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta, kristillistä vastuuntuntoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Hän kertoo Lehtilän kirjassa järjestösotien sovittelijan roolistaan jo paljon ennen Setaa. Hänet vedettiin teatterimaailmaan mukaan ay-juristina 1970-luvulla kulttuuritaistolaisuuden eläessä kuuminta vaihettaan. Poliittisesti kulttuuritaistolaiset pitivät itseään tiedostavana etujoukkona ja suunnan näyttäjinä. Poliittisista vastustajista pahimpina pidettiin vanhan luokkataisteluopin mukaan luokkapettureita eli porvarien kanssa sopuilevia sosialidemokraatteja.
Halonen pystyi rauhoittamaan teatteriväen sisällä käydyn taistelun, jossa käytettiin kaikki keinot ay-etujen ajamiseksi, kokousten aikojen ja paikkojen muuttamista ja junttaporukoiden keräämistä. Halonen toteaa kirjassa veikeästi, etteivät kiistelevät osapuolet edes huomanneet, että sovittelija oli demari.
Tarja Halonen kertoo toimineensa Suomen Setlementtiliitto ry:n puheenjohtajana vuodesta 1989 lähtien. Tässäkin Tarja Halosen rooli sovinnontekijänä korostuu vielä Setan rauhoittamisen jälkeen. Kalliolan työ oli tavallaan hyvin alkukristillistä, koska solidaarisuustyössä joutui tekemään oikeaa, käytännön työtä. Setlementtiliike on aina tehnyt työtä alkoholistien auttamisessa, mutta nyt valittiin kohteeksi myös muita marginalisoituja ryhmiä, mm. maahanmuuttajat. Tarja Halosta pyydettiin liiton puheenjohtajaksi ja pyyntöä perusteltiin tarpeella saada ulkopuolinen puheenjohtaja, joka saisi eri ryhmät koottua yhteen.
Tarja Halonen toteaa monipuolisesta järjestötoiminnastaan, että siinä on aina ollut solidaarisuusteema – siis eettisyys. Aina on mukana ollut myös solidaarisuus ja yksilönvapaus, niiden kunnioittaminen ja yhteensovittaminen.
Lehtilän kirjassa Halonen toteaa: ”Minä löysin kuin imuri kaikki sellaiset järjestöt, joissa hoidettiin joitakin vähemmistökysymyksiä. Milloin puolustettiin joitakin vankilassa olleita, milloin romaneja, milloin oli kysymys miesten ja naisten tasa-arvosta, milloin kolmannen maailman auttamisesta”.
Hannu Lehtilän mukaan aktiivinen osallistuminen Setan toimintaan oli kova pala ja karsastuksen aihe ay-ympyröissä. Työ homojen ja lesbojen puolesta löi pitkäaikaisen leiman Haloseen, eikä siinä yhteydessä muistettu Setan ylevää perusajatusta; se perustettiin kannustamaan seksuaalisia vähemmistöjä avautumaan ja tulemaan mukaan yhteiskuntaan"
***
Samassa artikkelissa kerroin Tarjan roolista rauhanrakentajana alkuvaiheen Setassa seuraavaa. Olin silloin varsin aktiivinen Setan toiminnassa ja mukana kutsumassa kolmea ulkopuolista vaikuttajaa rauhanrakentajiksi:
"Pidän itse tärkeimpänä syynä siihen, miksi pyysimme kolmea heteroa peräkkäin puheenjohtajiksi (Bo Ahlfors, Leo Hertzberg ja Tarja Halonen) vasta muotoutuvan järjestön sisällä käytyjä linjanvetokiistoja, jotka uhkasivat hajottaa järjestön. Näiden kiistojen asiasisältönä oli mm. miten suhtautua sensaatiolehdistöön, asevelvollisuuteen (koska alkuvuosina oli mahdollista saada vapautus homoleiman perusteella), psykoanalyyttiseen teoriaan, sairausleimaan ja lesbojen/naisten asemaan Setan toiminnassa.
Jotkut lesboaktivistit kokivat monen homomiehen suhtautuvan alentuvasti ja kielteisesti naisiin. Toisaalta jotkut separatistilesbot eivät halunneet tehdä yhteistyötä edes myönteisesti suhtautuvien miesaktivistien kanssa. Toisaalta keskeiset lesboaktivistit tulivat hyvin toimeen monien miesaktivistien (esim. minun) kanssa, jota separatistifeministit taas eivät katsoneet hyvällä. Siinä vaiheessa Setassa tuntui vallitsevan kaikkien sota kaikkia vastaan.
Kun nämä asialliset erimielisyydet vielä liittyivät henkilösuhteisiin, seurauksena oli repiviä kiistoja muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Olin läheisen työtoverini, puheenjohtaja Marita Kuokkasen (1976–78) kanssa itse yksi niistä, jotka pitivät välttämättömänä pyytää ulkopuolista apua, ettei järjestö olisi hajottanut itseään. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska ulkopuolisten henkilöiden tulo puheenjohtajiksi rauhoitti tilannetta.
Bo Ahlforsilla oli laaja näköala yhteiskuntaan ja tiedotusvälineisiin, koska hän oli Yleisradion tiedotustutkija. Leo Hertzberg oli tunnettu juristi, jonka kanssa tein YK:n Ihmisoikeuskomitealle kantelun vuonna 1978 Suomen lainsäädännössä olevasta sensuurilaista. Tarja Halosella taas oli erinomainen näkemys juridisesta tasavertaisuudesta ja työsyrjinnän kieltämisestä".
Koko artikkeli on kotisivullani tässä:
http://personal.inet.fi/koti/olli.stalstrom/tarjaolli.html
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuva: Suomen rauhantekijäpresidentit Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari. Kuva: Hsinhua/Reuters.
