Half Machine Lip Moves

...kun kävin Väestorekisterikeskuksen sivuilla tekemässä muuttoilmoituksen, niin satuin sitten samalla vaeltamaan muutamalle muullekin sivulle, muunmuassa tutkimaan dokumenttia parisuhteen rekisteroinnistä.

https://lomake.fi/b/ec/index.cgi/download?id=1057%2F0712F69DDE5801860D9F55BEE6762604&type=statics

Asiaa ei ilmaistu kauhean selvästi mutta ilmeisesti Suomen valtio pitää yhtenevänä oman rekisteroidyn parisuhteensa kanssa muita pohjoismaita, Hollantia ja Saksaa. Eli siis mikä on suhtautuminen muihin maihin joilla on käytossä samaa sukupuolta olevien liitot? Belgia? Etelä-Afrikka? Vermont? Ja itselleni toki kiinnostavin, Espanja?
Olisiko minun siis mahdollista mennä naimisiin Espanjassa niin että Suomessa olisin juridisesti yhä naimaton?
En voi myoskään rekisteroidä parisuhdetta Suomessa kun en ole asunut siellä viimeistä kahta vuotta (jos siis se toinen osapuoli ei ole Suomessa asuva jne.)

Juridisesti hämmentävä tila (jota siis pohdin nyt ihan vain akateemis-spekulatiivisesti).

Muutto käynnissä pikkuhiljaa...minulla on molemmat asunnot käytossä reilun viikon, ja huonekaluja ja muuta isompaa ei liikutella, joten kanniskelen itsekseni tavaroita. Rinkka täyteen ja menoksi.

En siis kohta enää asu alueella josta Jean Genet kirjoitti omaelämäkertaa (vaikka toki kaikki haluaisivat asua Genetin kirjassa, vai...?). Ja Raquel Mellerin patsastakaan en näe enää joka päivä (lisää aiheesta "kuka helvetti on Raquel Meller" tulossa joku päivä).

Ei ole tullut kauheasti päivitettyä, pahoitteluni...

Kiinnostus jazziin on kasvanut viime aikoina. Be-bopista en juuri pidä ja Miles Davis, Coltrane ja monet muut arvostetut isot nimet jättävät vieraaksi, niinpä täytyy olla varovainen sen suhteen kuunteleeko muiden ihmisten suosituksia...mutta nyt on kuuntelussa Louis Armstrongin Fats Waller -tribuuttilevy ja hyvältä kuulostaa...samoin noita aatelisia King Oliver, Duke Ellington ja Count Basie pitäisi kuunnella enemmän.

Kuun vaihteessa pitäisi taas muuttaa asuntoa, kun se on niin kivaa...

Kertokaa kuinka Suomessa on viileää ja sateista. Kuinka ilma ei ole kuin lehmän henkäys ja kaupungilla liikkuessa ei reittejä suunnitella sen mukana että voi kulkea mahdollisimman paljon varjossa...

Tämä viikko on ollut hautovan helteinen, reilu 30 astetta joka päivä ja ilmankosteus korkealla...vähän kuin olisi hoyrysaunassa, viileähkossä mutta vaatteet päällä eikä pääse ulos kuistille nauttimaan saunaolutta.

Olen alkanut kieroutuneesti kiinnostua sevillana-musiikista (flamencon alalaji).
Samoin tulee huvittavia loytojä tehtyä kun kuuntelee vanhempaa etelä-eurooppalaista poppia ja iskelmää, kun suomalaiset ovat kuitenkin ihan kiitettävästi niitä versioineet...että kun kuuntelee jotain hassua kokoelmaa 60-luvun espanjalaista poppia niin yllättäen sieltä loytyy Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo (tai siis mitä siinä espanjaksi lauletaankaan).

Asioita jotka eivät ole hyviä mielenterveydelle: 2000 palan palapeli Hieronymus Boschin maalauksesta. Sen palamäärän ohella tulee tutkittua sitä maalausta hyvinkin yksityiskohtaisesti...

Taas voisi kirjoitella kaikenlaista...

Totean kuitenkin vain että tuli tällä viikolla käytyä laitoksessa jollaisessa en ole ikinä käynyt...suomalaisessa ravintolassa (ravintoloita Suomessa ei lasketa, ne on vaan ravintoloita ilman etuliitettä).
Sellainenkin ihme Barcelonasta loytyy.

Tilasin lihapullia ja perunamuusia :)

Joskus tulee ihmeteltyä muiden ihmisten vilkkaita unia. Itse en yleensä muista kauhean helposti uniani, ja kun muistan herättyäni niin on pakko todeta niiden unien tapaavan olla aika...tylsiä.
Vime yonä näin unta siitä että laitoin papereita numerojärjestykseen. That's all, folks.

Tämähän johtuu luonnollisesti siitä että arkielämäni on niin tavattoman jännittävää että unet kompensoivat sitä. Ja on minulla ajoittain niitä merkillisempiäkin unia (kuten että suuri Cthulhu oli possessoinut meidän traktorin joka nyt meni ympäriinsä tapamassa ihmisiä).

Silti, kuvaava esimerkki on uni jonka näin aikaa sitten...uni alkaa siitä että herään sängyssäni, huoneessa on pimeää, ja mietnin että olenko hereillä vai näenko unta...nousen, kävelen ulos huoneesta, kaikki on aivan normaalia, menen ompelukoneen luo, otan nuppineulan ja tokkäisen sormeeni. Ei pistä. Tyonnän neulan sormeni lävitse. Ei vieläkään mitään. Totean näkeväni unta ja tyytyväisenä menen takaisin vuoteeseen.

Ei ole saanut päivitettyä tännekään hetkeen...pari aloitusta raapustanut mutta ovat sitten jääneet.

Olette siis missanneet mm. maininnat että olin katsomassa Buster Keatonin leffan General, josta olisin poukkoillut pohtimaan myos vastikään näkemääni näyttelyä Marcel Duchampin, Francis Picabian ja Man Rayn taidetta josta olisi päästy sujuvasti mangaan ja animeen (siis sujuvasti ainakin minun päässäni).

Samoin olisi voinut kommentoida espanjalaisia televisiokanavia (minulla näkyy vaihtelevalla kuvanlaadulla 15...oudoin on se, jossa vanhat naiset ennustavat korteista. Ilmeisesti 24 h vuorokaudessa).

Ehkä joku päivä.

Piti käydä ostamassa vaatteita, ja taas oli hauskaa arpoessa että mikäkohän mahtaa olla paikallinen tapa ilmoittaa vaatteiden kokoja...esimerkiksi jos housujen koko on 543 niin mitä ihmettä se tarkoittaa? Tai X84?

No, vyotäro ilmoitetaan näkojään samassa kaavassa kuin mihin olen tottunut, eli olen siis siinä 54-56 tienoilla (54 tällä kertaa, olen näkojään laihtunut vähäsen, jippii), mutta sitten se pituus joka on se viimeinen numero, 3. Kysyin myyjältä joka sanoi sen vastaavan kokoa 80, tämä ei tietenkään auttanut koska olen tottunut pituusmerkintänikin olevan sitä väliä 54-56...no, sovittamalla kävi ilmi että olen siis myos kokoa 80 ja 3. Ja luultavasti pari kolme muutakin numeroa ja kirjainta muissa maissa.

Ilmoitan alkavani bloggaamaan omalla nimelläni heti kun Suomen hallitus on poistanut maailmasta homofobian ja rasismin. Nälän, koyhyyden ja sotien hoitaminen pois luetaan bonukseksi.