Der junge Herr Kliffa

okei päivän missiost eka ja suurin taaki hoidettu, muutamat jutut odottaa viel lukemist. olo hyvä ja tyytyväinen, oon alkanu taas pitkäst aikaa tykkää lukemisest ihan mielettömästi. tai aina siit tykänny mut se jotenki jääny viime vuosina. aina ku on kirjaan tarttunu sama tunne iskee ja aina päätää et alkaa taas lukee enemmän. jos se täl kertaa pitäs. okei nyt kans pakko eri taval luke ku ju nou, kouluu mut eipä se oppi ojaan kaada vanhaa jarruakaan.

huomenna taas palautepäivä. kaikki luokalla hiukan pihalla et mitä varsinaisesti pitäisi näyttää, eli huomenna päivä alkaa keskustelulla siitä mitä varsinaisesti mein odotetaan tekevän ja näyttävän. saadaan hiukan kahdensorttista infoa koko ajan ja se on rasittavaa. aika kuitenki rajallista ja viikossa ei ehdi ihan tolkuttomia tekemään, varsinkaan jos pitää revetä moneen suuntaan niinku mein pitää. okei, se museo-projekti potkii eteenpäin tosi hyvin, asiat sujuu ja nykyää jopa kommunikaatio pelaa. muutamat pahat virhe-infot sai koko suunnitelman hetkeks sekasin mut se ei o mein syy. tehdään mahdollisuuksien puitteissa parhaamme ja sen jälkeen saa koko setti olla hoidettu. ja seuraavana päivänä avajaisit lähdetään ranskaan viikoks. ja sit alkaa jo joulu koputella ovelle. luulen et lahja tulee etukätee mulle lentolippuina kotiin. vanhemmat varmaan ihan liekeis ku ollu poissa et pakko laittaa ihan kreisin mahtava joulu. ne on nyt jo pelkästää mun pikavisiitist tohkeissa. kivaahan se on.

the cure soinu tänää. ja nick cave aamulla. välillä tulee paniikki ku maailmassa niin paljon hyvää musiikkia, hyviä elokuvia, hienoja vaatteita ja ihmisiä ja jotenki haluis saada ne kaikki haltuun. kaverit menos kattoo curee tukholmaa helmikuussa, koittivat saada mua mukaa mut taitaa olla rahat tiukilla ja koulussa vielä tiukempaa. olishan se kiva mut minkäs teet. rufusta kuitenkin haluisin mennä damiin kattoo marraskuussa. kaveri töissä paradisos ja sano et saa jeesattu kaikkien lippujen ym kans. kivaa. olis se cure vissii hollantiinkin tulos mut se sit taas jotenki linkittyy niin vahvasti mun ystävää et ei oikee osais ilman sitä mennä kattoo curee. kai. en tiiä.

okei, jatkan kirjojen kans touhuumist nyt.

eilen oli niin rasittava päivä. 10-21 koulua ja ees taas kävelyä museon ja koulun välillä. fiksuna laitoin viel uudet kengät jalkaa. ne ei hierrä mut on uudet ja sen varjolla tosi v**maiset jalassa. onneks kauppa oli auki kymmenee saakka ni sain ruokaa. sit, tyhmä kun olen, kuvittelin et väsymys auttaa nukkumaa hyvin. ei toiminu ihan niin. aloin nukahdella jossai välis koneen ääree mut heräilin koko ajan ja näin levottomia unia. tänään piti olla vapaalla koulusta(=tehdä hommia kotona) mut pitää mennä tekemään hommia b:n kanssa. 25.10. suuri päivä, siihen mennessä pitäs olla yks iso projekti valmis. ja yks toinen laaja kurssi loppuu. sit suomee.

joudun varmaan jättää damin väliin. ei tunnu aika riittävän nyt lähtee sinne juilimaa viikonloppuna. ehtiihän sitä. ja niin haaveilen et joku yö sais oikeesti nukuttuu ja levättyy kunnol. alkaa olee aika zombie olo.

enivei, se on sitä elämää.

yö haisevan tyynyn kanssa meni ihan ok, vuosien tupakointi vissiin saanu hajuaistin suht kondiksee. eisilti merkkaa sitä et olis nukkunu hyvin. heräilin kaikkiin ihme-juttuihin taas pitkin yötä. ja nukkumaanmenoa hiukan viivästytti tietyn tanssiryhmän kotisivut.. miks mä jumitan siellä? ja okei andreas halus mielipiteen yhdest kouluprojektistaan ja laitto kuvia tulemaa ja sit käytii läpi niitä.

niska ja hartiat ihan jumissa. tyyny ja koko sänky aika.. no, ei saa valittaa. ainakin mulla on sänky. tää aamu ei vaan tunnu kovin hyvältä. ja tänää on edes pitkä ja puuduttava päivä. kaikki ihan ok, museo-projekti etenee join kuin mut mulla menee hermo sen puitteissa muutamaan tyyppiin mein luokalla. ja tänään edes koko päivä sitä, illalla sit luento. yhdeksältä päästää kotii. en muista olik albert heijn kuin myöhää auki.. jos jotai halu syödäki.

nyt olis ihana päästä saunaan ja antaa kaiken jännitykse lihaksis valua pois. ja olis kiva mennä kavereille aamukahville. lista töistä mitä pitää saada tehtyy ennen 25.10. ei o hirveesti lyhentyny eli pitää alkaa hiuka skarppaamaa senkin suhteen. oon ollu tavallaan hiukan hukassa.. tai en hukassa mut tavallaa menny hiukan väärään suuntaan täl hetkel. viime torstain presentaatio meni niin monumentaalisesti perseelleen et ylihuomenna pakko siivota jälkiään. ja pitäis saada vihdoin guus langan päähän ja alkaa neuvottelemaan postista. ja treenaa powerpointin käyttöä.. en o koskaa tehny yhtään powerpointtii ja se jotenki kovas huudos tääl ja meinaa vissii et munki pitää tehdä joku shown tynkä powerpointilla.. sen verran testannu sitä et ei se nyt hankalaa oo mut tavallaa.. no en o koskaa ollu niin liekeis powerpointist..

mä tarviin lisää kahvii. ja tupakkaa. sit suihkuu ja koulul kuuntelee ku m. flippailee museosta.

kirjotin pitkän postin ja mut herjattii ulos täält. miks miks miks?

lyhyesti: ikävä ystävii, kouluhommat sujuu, tyyny ja peitto haisee, dolls dancers on omg ja wtf?

mähä jaappasin siit lääkärist ja kaikest viime viikol. okei mun piti soittaa pe mun verikokeitten tuloksist, mut sain vaan vastaajan mikä puhu mulle hollantia ja sit mun akku loppus. olin saanu soiton lekurilt mun vastaajaan et pitäs puhuu mun verikokeist. okei, tänään soittoaika puol kaks, eli soitan sit. mut mul hiuka huoli sydämes et miks lekuri vasiten soittaa mul et pitäs puhuu, onk se huono merkki..? ei ne ainakaa aikasemmi mul o soitellu perää jos kaikki ollu ok.no, selvii sit iltapäiväl. voi olla e tarviin vaan jonku toisen lääkkeen. voisin samal kysyy jotai nappei nukkumisee.

mul olis missiona tänää saada tehtyy joku alustava viritelmä torstain tunneil tuost muodin historiast. en tiiä onk se powerpoint se way to go, en oikee handlaa sitä. onhan se tosi helpon tuntune ohelma mut en oo koskaa käyttäny sitä et en sillai osaa. kaikki ihan liekeis tääl powerpointii, ja ilmeisesti munki pitäs olla. mul annettii viime torstaina hiuka ohjenuoraa mihin suuntaa mennä. okei ei mitään uutta, mut tavallaan se laajuus mitä opet vinkkas on hiukan liian styrkkii ehkä hoitaa viikos. nää, teen sen minkä ehdin ja koitan saada koko paskan sidottuu jonkunlaiseks kokonaisuudeks.

odotan perjantaita jo nyt. mennää muutaman kaverin kanssa amsterdamii kattoo artsu-poikii rouw-klubille. jos vaikka löytyis se tatskattu seilori sieltä.

ne mansikat oli pahoi.

no, i'm not crying. ulkon mieltsin nätti ilma ja mun pitäs jaksaa kouluhommii.. ja kaupat tänää auki. liikaa nyt kerral kaikkee. jos jaksas hetken lukee, kipasis kaupungis ja illal viel sit lukis.. ja ehkä jossan kävis hiuka kattoo jotai jos olis ostettavaa kliffaa pientä kivaa. mustat lakanat. kukkii.

jotai pientä.
*******
okei, ei kukkii eikä lakanoi, mut jätesäkkei, kumihanskat, tussei, puuvärei, sytkäri ja mansikoit siirapissa. ne ei voi olla oikeesti hyvii mut pakko maistaa.

ja näyttely siellä odottaa. ja pari kaverii olis treffattavissa. kliffaa. ja illal takas utrechtii ja kaverin tupareihin. se on metkaa, tenavat, miten vanhallakin se sosiaalinen elämä aina rakentuu tavalla tai toisella.

pitäs rasvaa naama, ajaa parta ja funssaa mitä laittaa päälle. ei paha, kello vast vähä yli yhdentoist. huome sit tiukemapaa opiskeluu, tänää vaan hetken luen junas ja otan rennosti. onhan nyt lauantai. ja vast ens to pitää näyttää mitä on saanu viikon aikana aikaa ja tehtyy. kaik mallillaan koulun suhteen.

perjntai.viikko taas takana. hermo menee koulus jo muutamaan tyyppiin. kertonee et on alkanu tutustuu ihmisii. ja ne samat tyypit stressaa kaikista rasittavinta kurssiakin.

väsyttää ja pää tyhjä. hiukan v**kin. huomen taas damiin kattoo juttui ja asioi. pitäs treffaa yks suomi-kaveri. mä kaipaan suomen puhumista ihan sikana. alkanu aika ajoin rasittaa jatkuva vieraskielisyys. hollanti alkanu hiukan aukemaa, tajuan jo hetken mitä ihmiset puhuu. lauseita en ite pysty muodostaa. ehkä keväällä sit.

3 vkon pääst kotiin käymää. aika liekeis siit. näkee kaverit ja ystävät ja randomit tutut. ja samal odotan joulukuista ranskan-matkaa. bibi on ihana ja vaik englanti välil hiukan käsittämätöntä sil on hyvänlaatuinen ajatusmaailma ja jaksaa opastaa eksyneitä opiskelijoita.

en o tavannu ketään poikaa. se valokuvaaja damis jäi juilimaan hiuka mut omaa kämmii etten tehny mitää. toisaalta mua ei ees nappaa pelkkä sutiminen vieraissa lakanoissa. been there, done that. mä oikeesti haluisin tavata jonku kivan kenen kans vois ihan viihtyy pidempäänki ja kuka jaksais mun monimutkasii joskin ihanii neuroosejani.

vaikka eipä silti, se ettei mun missio o jakaa itseäni koko läntisel euroopal ei tarkota myöskään sitä etteikö must ole ihan kiva silloin tällöin myös tavata satunnaisempia miehiä ja poikia. sekin aika ajoin ollu ihmisillä sekasin. mä en kuitenkaa o sen sorttinen et hakisin panoseuraa tai mitää muutakaa seuraa netistä tai mistää.

päätin tänää lakkaa etsimästä. tulee vastaan ku tulee. nii se viimekski meni.

hiuka sumee kuva ja kaveri on pieni mut se on kliffa, mun uus lemmikki. se on jonkunsorttinen leppäkerttu. nyt se meni nukkuu lamppuu. toivottavasti ei kärähdä, raasu.