Der junge Herr Kliffa

muutaman seikan takia tuli muutos suunnitelmii ja lentokone tuo mut suomee jo maanantaina. so great!! open kanssa tänää hetken puhelimessa ja ystävän kanssa mesessä sen jälkeen ja päätös oli kypsä. nyt mun tekis mieli pizzaa ja lasagnee. ja jotai hyvää jälkkärii. ei saa ymmärtää väärin, tykkään kyl olla tääl ja kaikkee mut (pitkä tarina) ollu kipeenä ym. ja iskeny röyhkee koti-ikävä.

tiistain aamukahvit brahes. ja hengailuu. okei, tuun tekee kns hommii siel et ei ihan silkkoa lomailua mut silti.

unimaailma taas ollu niin outoa. viime yönä pidin luentoa tasa-arvosta 1900-luvun alussa. siis unessa elettiin 1900-luvun alkua. mä olin hiukan häijyn näkönen mutta fiksu proffa, oli pulisongit ja frakit. jossain välissä mun luento muuttu orgioiks. se kuulu ihan luennon plääneihin. alkaa tulee uniin aika vahvasti nuo kirjat mitä luen. ei ne nyt orgioita ole mut historiaa ja kovasti olen pakannu keskittyy 1800-luvun loppuun ja siitä eteenpäin. selkä jumis, alla universumin historian paskin sänky ikinä. pitäs alkaa venyttelee joka aamu niin että tuntuu.

ihanaa, andreas tulee tänää jeesaa mua mun powerpointtini kans. en o koskaa tehny mitää sil. tai sen kerran et testasin mite se toimii ja sehä nyt on helppo ohjelma äyttää, mut jos ja kun haluisin hiukan kauniimpia sivuja ku ne perus-rumat mitä yleensä näkee se visii vaatii hiuka enemmän keskittymist. täytyy pyytää et andreas tuo ruokaa ja tupakkaa samal, ei tarvi poistuu asunnost suotta..

kävin läpi listaa asiosit mitä pitää olla valmiina tai "valmiina" ens torstaina. lista suht pitkähkö mut ei mahdoton. ja ottaa huomioon et oon oikeesti tehny aika paljon hommia. en oikeestaan te paljoo muuta ku hommia tääl koko ajan. tavallaa surullist mut toisaalta opiskelemaan tänne tultiin et sitä se sit kai on?

se kommentti oli vaan sitä (se oli tosi pitkä) tilitystä ettei mun blogia voi lukee ku on niin läpinäkyvää et koitan antaa itestäni fiksumman kuvan mitä olen, etten oikeesti o niin älykäs mitä koitan antaa ymmärtää mun jutuil. okei.. tai ei mitää. se oli huvittava uni jotenki. facebookin vihapostist en muista mitää, mut sitä oli kans.

löysin eilen youtubesta iltani ratoksi 2 jaksoa the royle family-sarjaa. se on tullu suomenkin telkkarist mut en muista mil nimel.. enivei, se oli ihan pohjattoman hauska. jopa siinä määrin et sain tavallaan nukuttuu. okei tottakai yö oltiin sit roylen perheen häissä ja tyttökullat oli mun kavereita ja ihmiset lähetti facebookissa vihapostii. eli suht levoton yö yhtäkaikki.

muistan nähneeni jonkun parodian tuost sarjasta, mis englannin kuningasperhe veti röökii ja teetä sohvalla. pitää varmaan koittaa löytää sekin pätkä vielä.

tänää jatkuu lukeminen taas. aina vaan. koittaa saada kirjotettuu ajatukset ja mielleyhtymät ja kaiken ylös et saa päätä selvitettyy, ja yleensäkin jonkun logiikan tyngän tähän kaaokseen. ja oikeestaan se on kiva huomata et mulla on joku logiikka ollu mukana koko ajan. asiat alkaa tosiaan loksahtelemaan paikoilleen ja kokonaisuus hahmottua. mulle hiukan sitä tuossa luvattiin ystävän taholta muutama hetki sitten mesen kautta.

ai nii olin myös yöl saanu tosi kiukkusen kommentin tänne ranneliikkeesee. jos se oli enneuni niin ok, jos taas jonkun muun aiheuttamaa harhaa ni ihan ok sekin. mut se oli vihanen..

ei auta, pakko lekurille mennä ja pyytää unilääkkei. menee pahempaa suuntaa koko ajan. sain yöllä unta kolmen jälkee, heräsin viideltä ja nousin kuudelta. tuijotin seinää hetken, koitin juoda kahvia. suihkun jälkeen päätin skipata koulun tält päivält. ajatus niin jumissa ja tää uupumus tai väsymys tai mikä tahansa lamaannuttaa koko kropan. ei auttanu edes hiljaa paikallaan makaaminen tällä kertaa..

toivon et luokkakaverit ymmärtää. toisaalta jos ei ite kärsi unettomuudesta ei tiiä kui vittumaista se on. ja aina saa kuulla ne hyvät vinkit, lenkki ja lukeminen ja taatusti tulee uni. jos se olis niin helppoo.paikat sattuu ja ei pysty keskittyy mihinkää. pitäis alkaa lukee mut tuntuu et siit ei o mitää hyötyy. ulkon joku tuhannen lehdenpuhaltaja.

eik ens viikonloppuna siirrytä talvi-aikaan? tai onk se vast sitä seuraavana? miks niit kelloi pitää ruklaa? oon koittanu saada vastaust mut en o viel yhtään pätevää kuullu.

turun kaupungin yhteysjohtajan mikko lohikosken kuittaama (ei tietty henk koht) kirje ja lehti saavutti mut tänään. "hyvä uusi turkulainen, tervetulos uuteen kotikaupunkiisi..." tavallaan hassuu et mä aina tuntenu olevani hyvinkin turkulainen vaik asunu muualla ja pitkää ja kaikkee. mut et mut nyt jotenki noteerattu sit turkuun muuttaneena henkilönä, kerrotaan mitä kaikkee turun kaupungil tarjota ja lehden nimi on "koti turussa - turun kaupungin lehti uusille asukkaille". lämmitti mieltä tavallaan. täytyy lukee tuo lehti nyt. piti jatkaa hommii viel mut söin (liikaa..) ja aivot hetken viel narikas. jos pienen levon otan ja sit jatkan lukemist.

mun vaikee uskoo et lokakuu jo puoles. must mä vast tulin tänne. aika kulkee jotenki omia latujaan tääl. yöt menee ihme horrokses, päivät koittaa saada jotain informaatioo ja tietoo (ja järjestystä) päähänsä ja koulujuttuihi. ja hetken pääst huomaa et se on joulu. ja pääsiäinen. ja pian pitää alkaa hakemaan töitä. okei niin pitkäl en viel mieti mitää.

torstaina aika kertoa mitä on so far saanu aikaan ja selville, perjantaina taas museo-projektia eteenpäin bibin kanssa. kaikki viikot samanlaisia. keväällä alkaa hiukan tulee muutoksia aikatauluu, tai oikeestaa jo marraskuussa. koitan koko ajan tehdä jotain aikatauluu itelleni. joka viikolle mula lista mitä minäkin päivänä teen. osin ne listat pitää, osin ei. mut ainakin tapahtuu edistystä johonki suuntaan. okei, muutamat asiat hiukan jääny hionolle huomiolle, mut täytyy tsekkaa ne. tänää ja huomen.

tänään mul on missiona dandy, lukee kaik info mitä nyt saatavis ja kehittää oma vakaa mielipide. saas nähdä miten käy.

menin ostaa tupakkaa, painoin vahingos sätkäsetin. en o kääriny sätkii vuosiin mut homma suju silti ihan hurjan okei. ja maku täysin eri. en usko et siltikään siirryn kokonaa sätkiin. okei, se vois tuoda tiettyy uutta viileyt mun tyylii mut siti, no. ja sit päätin hemmotella itteeni ja ostin suklaapatukan.

ja vaikka oon taas juminu ihan liian kauan dollsien kanssa (miks mä oon niin koukus niihi?) ni oon jopa lukenu tänää. uus kirja.

enivei, dollseist. must on oikeesti aina siistii ku on ihmisii ketkä uskoo itteensä ja omiin kykyihinsä ja kaikkee, tekee mitä haluaa ja on tyytyväisii, mut dollseis on jotain niin.. pahaa..? ei pahaa, se oli huonosti sanottu.. okei vaikka kuinka uskoo ittees ja omiin kykyihin silti joku pieni itsekritiikin taju vois olla ihan kiva olla olemassa. ja toisaalta ku mimmit ite eri nimimerkeil kirjottelee puolustuspuheita keskustelufoorumilla se ei mulle ainakaa kerro ihan hirveen korkeesta itsetunnostakaan. ja kun se läppä on viel niin läpinäkyvää. hyvää viihdettä kyl. ja toimii se ku mäki niin ahkeraan käyn lukee ja kattoo..

toisaalla funssattiin lauantaita ja mahdollisuutta jäädä hiljaisuudessa katsomaan takkatulta. en tiiä miten se lauantai meni siinä osoitteessa, hyvin luultavasti ja toivottavasti. oli se osoite siten mikä tahansa.

mun oma lauantai menee hyvin. mulla on päärynöitä, vogue, weeping willows ja tupakkaa. en oikeen osaa sanoa mitä tähän kaipaisin muuta? joo, muutama seikka tulee mieleen. lasi viiniä (pullo) ja juustoja muutamaa sorttia. mut menee ilmankin.

huomenna kutsuttiin haagiin kattoon jotain näyttelyä. koska a. haluaa mukaan edes yhden pojan itsensä lisäks. ajatuksena ok, seura vaan ei ihan eniten nappaa. se on se jenkki-mimmi mukana mist aikasemmin varmaan jo valitin. se puhuu liikaa, tulee liian lähelle ja on liian.. kaikkea. vaik multa sujuu melkeen ongelmitta jo poskisuudelmat tavatessa en silti o valmis luopumaan omasta reviiristäni. ihan niin kiinni ei tarvi tunkea, pyydän.

ystävä soitti yllättäen, pikasesti ku maksaa paljon vastata. oli kiva kuulla ääni.

kai, johonki. koko ajan tavallaan odotan ihan liekeis et 26. olis jo ovella, mut samal en koska se meinaa sitä et sillon eka osio ohi ja kaike pitäs olla jotenki ool rait. ja ku hommat on kaukana siit. ja bloody cheap, osa kavereist just sillo eri paikois pois maisemist ku mä kulmil. ei kivaa mut se on minun osani.

pizza oli ihan ok eilen. ei mikää super-specu. bisse oli ihan ok, ei mitenkää erityisen mahtavaa, terassil istuttii edelleen, vaik täytyy myöntää et kylmyys alko oleen aika kovaa jo. mul ei tietty ollu ihan hirveesti vaatettakaan päällä mut kotimatka meni hiukan horkassa enkä tiettykään saanu unta. oon huomannu et jos makaa hiljaa paikallaan aamulla tai yöllä, vaikkei nukkuiskaa, se luo kropalle jonku illuusion levontunteesta. se on metkaa.

mietin kovasti josko menis käymään kangasmarkkinoilla mut toisalta mul on menny ihan liikaa rahaa tähän mennessä ja kankaat (kuten moni muki asia täsmaailmas..) hiukan heikkous. sitä niin vakaasti uskoo et kaikest tekee joskus jotai. ja sama vaatteiden suhtee, joskus käytän. uudes vogues oli hauska kolumni siitä sopiiko vaatekaapin sisältö elämäntyyliin.

piti mennä aamust uute verikokeesee. joku kontrollikäynti vaan vissii et kaik ok. tänää ei mitään koululla, eli päätin pitää silkon hengauspäivän, pestä pyykkii ja koittaa hiuka siivoo tätä kämppää. illal pizzal ja muutamal vinkul kavereitten kaa.

eile oltii leffas, kattoos stardust. tykkäsin kovasti, monessakin mielessä. ja tänää mul selvis et pääsen koulu bussilla melke kotiovelta. eli talvi sillee ok, ei tarvi kävellä tai pyöräillä aina. nyt pitäs viel aktivoituu hetkeks ja laittaa muutama meili menee, soittaa yks puhelu ja koittaa sopii tapaaminen. iisii iisii, ei haluu eikä jaksa nyt tänää turhii stressaa, rennosti elämää eteenpäi.

sain meilii tänää ja se piristi mielen. ihmiselt kuka ei yleensä hirveesti meilaa. museol menee ok.. kaikil hermo lopus ja mitta täynnä, onneks se deadline lähestyy ja voidaa unohtaa koko juttu pian. thank bloody god. kevät alkaa olee mieles jo hiukan, tammikuus loman jälkee alkaa enemmän kouluhommat menemää käytännön puolel, mallistoa ja suunnittelua ja kaavoitusta. pidän siit enemmän ku täst pelkäst teoreettisest osiost.

jos jaksas nyt laittaa vaatteet kaappii ja pakata kengät laatikoihi ja sit viel imuroida olis aika pollee olo. kiva olla stressaamat välil. jos se nukkuminenki hiuka normalisoituis sen myötä.