Der junge Herr Kliffa

tylsää

jumissa edellee kotona. olo ihan suht ok, vaik kauppareissu oli viedä voimat mut lisää lepoa. ja kahvia ku sitä nyt sain ostettua. oon tosi tykästyny tohon pikakahviin.

pyöriny netis, lukenu kaikki blogit mitä luen, päivittäny tietämykseni berliinist, facehunterist, sartorialistist, f&artist, lukenu muodin teoriaa, hoitanu akuuttei opiskeluu liittyvii kysymyksii ja ongelmii, ottanu tirsat, pessy pyykkii ja ostanu lennot suomee ja takas. ja kello on vast kaks.. andreas tulos käymää, silläki oli tylsää. mut s auu bussumis. en tiiä kaupungist mitää muuta ku sen mitä mul on siit kerrottu; ettei siel oo mitää. sounds interesting.. sain kyl kutsun yökylään sinne nyt la mut en menny ku olin kipee.

mä tarviin vasaran, pienii nauloja ja kuvia. ja terveen kropan. sen tatskatun seilori-pojan, oman kämpän ja vanhan sitikan. mustan labbiksen, sphynxin ja 2 siamilaista.


lokakuu

edelleen hiukan kunto nihkee, skippaan koulun viel tänää koska haluan parantuu kunnolla. ankee aamu, mulla ei oo kahvii ja nyt tekis mieli kovasti. okei, mul on sellanen jämä pikakahvii et sil ehkä vois saada aikaan yhden jossain määrin kahvin tapasen tuotoksen aikaan. kai se on pakko yrittää. en o juoniu kahvii eilen ollenkaa ja la vaan yhden kupin, latkinu vihreetä tetä senkin eestä.

oon niin happy, huomenna oon terve ja pääsen ulos täst asunnost. mul sekoo pää tääl muute.


kissa

mun ikkunan alla meuhkaa kissa. se on vissiin sellanen kelta-raidallinen kaveri, hiuka huonos karvas. vissii edelliset asukkaat täs talos on ruokkinu sitä ja se haluu ruokaa.. mua riepoo koska must on tosi kusista ruokkii eläintä vuos ja lähtee menee. mun tekis mieli alkaa ruokkii sitä ja ehkä päästää sisää välil ku kylmä ym. tääl ei tietty saa pitää lemmikkei. ja okei mä en vois jättää sitä tänne ku lähden ite. eli mun pitäs lähtee kissa kainalos. se on kyl herttasen olonen kaveri. toisaalta se musta labbiskin olis kiva kaveri.. lemmikki ku lemmikki. eniten haluisin sphynxin ku ne niin älyttömän hienon näkösii otuksii. ja luonteeltaan kuulemma (näin oon siis lukenu) ihan mieltsin sosiaalisii.


kliseit

koska oon ollu himas enemmän ku pakon edes ja olen ollu harhanen mul auennu moni solmui mitä luulin et mun elämäs on. tähä voi hakee kaikki kliseet mukaa mist tahansa suomi leffast, levottomat ym.

ja sit en ihan oikeesti tiiä miks vihree tee on niin hyväks mulle? kaikkial aina vaan jaapataan et jep jep, parantaa kaiken mut miks? tai siis täh? men googlaa sen nyt. ja haluun tupakkaa.
* * * * * * * * * * * * * *
okei löyty jota vastauksii siihe.


ross

oon kattonu frendei nyt ku ollu kipeenä, kausii 2 ja 3. ross on ihan järjettömän rasittava tyyppi. oikeesti, miks kukaan haluis seukkaa sellasen kaa? niin suurta fuulaa. ei kukaan täysjärkinen vois .. enivei, tällai mul menee sunnuntai aamu. heräsin josku viiden jälkee ku oli kroppa liekeis mut ainaki pystyy kävelee taas ja ihan omin jaloin kipasin alakertaa laittaa aamu-teen.

ja yks kysymys viel, miten joey muka niin kuumaa kamaa et kaikki lakoo sen edes? hyi fan. sehä on varsinki myöhemmis jaksois aivan vaan pilannu kroppas.


kuolo

eiline ranneshow oli vast pieni alkusoitto tän päivän tuskaa. jalat ei o kantanu yhtää ja koska keittiö alakerras enkä uskaltanu laskee polvieni varaa mitää olen syöny vaan 3 omenaa. evita onneks tuli pelastaa, toi lääkettä ja kävi kaupassa ostamassa ruokaa. kuume alkaa laskee kiitos nappien. ebn vaan tiiä onk sekää aina hyvä, kuumeenhana pitäs olla jotenki kroppaa parantava juttu?

tänää ekaa kertaa oli tosi tosi ikävä kotiin, johtuen vaan taudista. mut mikä tauti tää on? kurkku ihan röyhkeen kipee kans. pitäs avaa ikkuna, ilma huono.

ja okei mul on tullu eilen ja tänään ikävä mun parast ystävää. levoton kuumehoureinen unimaailma sai aikaan kaikkee pohdittavaa, hiukan niinku kesällä, kliffan kanssa ku katottii elokuvaa. alko todellisuus sekottuu lefaan ja koin suuria liikutuksen tunteitä esi-isieni työtä kohtaan, että palkästä hiekkaerämaasta raivattu suomi ja turku. leffa oli siis taivastenb valtakunta, siit se hiekkaerämaa.

tavallaan diggaan et ei kommenttei mut jotenki mul kans sellanen tunne et mä oon aika yksin tääl. ei kukaa kuitenkaa kommentoi (tätä lukee yllätävän harva, mä oon tavallaa ylpee siit) mut annetaa siihe nyt kuitenki mahis edes.

toisaalla oli juttua ystävyydest miten se kestä vuosi rakentu ja rakentaa ja on kärsimyst (okei en just tarkkaa muista mite meni, mä kuumees ja sekava, sorgen) ja siit tuli taas mielee mun bf ja mite me ollaan tunnettu jo 14 vuotta ja koko sen ajan oltu aika pitkälti parhaat ystävät. ei se o missään välis ollu kärsimyst. okei ehken kans aina tajua kaikkai asioi. mut yhtäkaikki, mä olen hyvin onnellinen et mul on edelleen mun bf mun elämäs ja ettei se o ollu kärsimyst. se on ollu vaan kivaa ja hyvää ystävyyttä.

okei otan lisää nappii ja menen makkaamaa, evita varmaa pia nappaa mul herkut tiskii.


kroppa

mun kroppa on hajoomispistees. edelle pientä flunssaa, ei oikee malta levätä kunnol. ja tänää mun vasen ranne vaan hajos. sattuu ihan sikana eikä pysty tekee sil mitää. ärsyttää. pitäs vissii jotai lääkärii miettii. mul ei mitää haju varsinaisesti.. antas olla. ostin karkkii tänää, ju nou, hoivaa ittees ja mua nyt etoo ihan sikana. ja janottaa. neve again mitää makeeta.

miks mun kroppa tekee tenää? koitan olla sitä liikaa raiskaamatta kuitenki.


ehkä

se elämän rakkaus oli tänään amsterdamissa ottaas kuvia sitt design-tapahtumasta. se oli kaunis, meil oli silmäpelii (miten typerä ilmasu) se tuli moneen kertaan viereen ja mä en tehny mitään. mikä vittu mua vaivaa?


-

mä nukuin turun kauppatorilla, meil oli tapaaminen stellan kanssa puol kuus mut heräsin liian aikasin ja stella oli bussivarikolla lukees id:tä. käski mut takas nukkumaan. sit charlotte heitti diorin e-pillerit aurajokeen ja mä suutelin mun elämäni rakkauden kanssa. se oli niin kaunis. ja sen selästä mä pystyin editoimaa mun facebookin tekstejä.

mä tarviin miehen.


vuos

vuos sit oltiin berliinissä bf:n kanssa täyttämäs 30 ja menettämäs sydämensä sil kaupungil. muutama viikko vajaa vuos sit erottiin. edellee nousee välil pala kurkkuu. jos erosta toipumisee menee puolet ajasta ku olttin yhdes mul olis edes viel vajaa 2 vuotta tätä. okei, on enemmän päiviä etten mieti eroo. kaikki on hyvin, mul alkanu rakentuu uus elämä, ja vielä kaukana kaikesta menneestä. ja silti. kaikki on kans helppo upottaa työhön tai opiskeluu. ja huomaa miten sitä hakee.. mul ei o eron jälkee ollu mitää sen kummempaa, pari säätöä. kumpikaa ei tuntunu miltää. ei missää. ja okei kerran olen ollu ihastunu eron jälkee. ja se tuntu.

kuulin aikoinaa et ulkomailla ollessa iskee herkästi masennus ja koti-ikävä josku 5 viikon jälkee. mul on nyt pian 4 täynnä ja alkaa olee hiuka sellanen olo et välil mä vaan istun enkä tee mitää ja välil on iha hyvä olla ja välil tulee sellanen haikee olo ja sellanen et.. et ei se sittenkää o ihan hyvä näin.

ja tuntuu et haluun jäädä tänne. kaikki tuntuu selvält. jotenki.. en tiä. voik se olla sitä et ekaa kertaa pitkiin aikoihi on onnellinen?