eiline ranneshow oli vast pieni alkusoitto tän päivän tuskaa. jalat ei o kantanu yhtää ja koska keittiö alakerras enkä uskaltanu laskee polvieni varaa mitää olen syöny vaan 3 omenaa. evita onneks tuli pelastaa, toi lääkettä ja kävi kaupassa ostamassa ruokaa. kuume alkaa laskee kiitos nappien. ebn vaan tiiä onk sekää aina hyvä, kuumeenhana pitäs olla jotenki kroppaa parantava juttu?
tänää ekaa kertaa oli tosi tosi ikävä kotiin, johtuen vaan taudista. mut mikä tauti tää on? kurkku ihan röyhkeen kipee kans. pitäs avaa ikkuna, ilma huono.
ja okei mul on tullu eilen ja tänään ikävä mun parast ystävää. levoton kuumehoureinen unimaailma sai aikaan kaikkee pohdittavaa, hiukan niinku kesällä, kliffan kanssa ku katottii elokuvaa. alko todellisuus sekottuu lefaan ja koin suuria liikutuksen tunteitä esi-isieni työtä kohtaan, että palkästä hiekkaerämaasta raivattu suomi ja turku. leffa oli siis taivastenb valtakunta, siit se hiekkaerämaa.
tavallaan diggaan et ei kommenttei mut jotenki mul kans sellanen tunne et mä oon aika yksin tääl. ei kukaa kuitenkaa kommentoi (tätä lukee yllätävän harva, mä oon tavallaa ylpee siit) mut annetaa siihe nyt kuitenki mahis edes.
toisaalla oli juttua ystävyydest miten se kestä vuosi rakentu ja rakentaa ja on kärsimyst (okei en just tarkkaa muista mite meni, mä kuumees ja sekava, sorgen) ja siit tuli taas mielee mun bf ja mite me ollaan tunnettu jo 14 vuotta ja koko sen ajan oltu aika pitkälti parhaat ystävät. ei se o missään välis ollu kärsimyst. okei ehken kans aina tajua kaikkai asioi. mut yhtäkaikki, mä olen hyvin onnellinen et mul on edelleen mun bf mun elämäs ja ettei se o ollu kärsimyst. se on ollu vaan kivaa ja hyvää ystävyyttä.
okei otan lisää nappii ja menen makkaamaa, evita varmaa pia nappaa mul herkut tiskii.