okei päivän missiost eka ja suurin taaki hoidettu, muutamat jutut odottaa viel lukemist. olo hyvä ja tyytyväinen, oon alkanu taas pitkäst aikaa tykkää lukemisest ihan mielettömästi. tai aina siit tykänny mut se jotenki jääny viime vuosina. aina ku on kirjaan tarttunu sama tunne iskee ja aina päätää et alkaa taas lukee enemmän. jos se täl kertaa pitäs. okei nyt kans pakko eri taval luke ku ju nou, kouluu mut eipä se oppi ojaan kaada vanhaa jarruakaan.
huomenna taas palautepäivä. kaikki luokalla hiukan pihalla et mitä varsinaisesti pitäisi näyttää, eli huomenna päivä alkaa keskustelulla siitä mitä varsinaisesti mein odotetaan tekevän ja näyttävän. saadaan hiukan kahdensorttista infoa koko ajan ja se on rasittavaa. aika kuitenki rajallista ja viikossa ei ehdi ihan tolkuttomia tekemään, varsinkaan jos pitää revetä moneen suuntaan niinku mein pitää. okei, se museo-projekti potkii eteenpäin tosi hyvin, asiat sujuu ja nykyää jopa kommunikaatio pelaa. muutamat pahat virhe-infot sai koko suunnitelman hetkeks sekasin mut se ei o mein syy. tehdään mahdollisuuksien puitteissa parhaamme ja sen jälkeen saa koko setti olla hoidettu. ja seuraavana päivänä avajaisit lähdetään ranskaan viikoks. ja sit alkaa jo joulu koputella ovelle. luulen et lahja tulee etukätee mulle lentolippuina kotiin. vanhemmat varmaan ihan liekeis ku ollu poissa et pakko laittaa ihan kreisin mahtava joulu. ne on nyt jo pelkästää mun pikavisiitist tohkeissa. kivaahan se on.
the cure soinu tänää. ja nick cave aamulla. välillä tulee paniikki ku maailmassa niin paljon hyvää musiikkia, hyviä elokuvia, hienoja vaatteita ja ihmisiä ja jotenki haluis saada ne kaikki haltuun. kaverit menos kattoo curee tukholmaa helmikuussa, koittivat saada mua mukaa mut taitaa olla rahat tiukilla ja koulussa vielä tiukempaa. olishan se kiva mut minkäs teet. rufusta kuitenkin haluisin mennä damiin kattoo marraskuussa. kaveri töissä paradisos ja sano et saa jeesattu kaikkien lippujen ym kans. kivaa. olis se cure vissii hollantiinkin tulos mut se sit taas jotenki linkittyy niin vahvasti mun ystävää et ei oikee osais ilman sitä mennä kattoo curee. kai. en tiiä.
okei, jatkan kirjojen kans touhuumist nyt.
