Nyt eikä 15. päivänä

Jaha, siis nyt.

Euroviisut, jääkiekkoa, ja tänään aukesi tumman violetti tulppaani kirkkaanpunaisten ja -keltaisten kaveriksi.

Olin eilen kipeä. Itseaiheutetusti. Euroviisut ja jääkiekkoa, hyviä tekosyitä nauttia "vahingossa" se ylimääräinenkin tuoppi, ja sitten vielä lisää.

Eilen ei tehnyt mieli alkoholia, eikä tänäänkään, mikä on sinänsä harvinaista.

Sunnuntaiaamuna oli aavistus "morkkiksesta", eilen aamuna myös, mikä on myös sinänsä harvinaista.

Ja eilinen meni ns. "rokulipäiväksi", mikä on sinänsä paheksuttavaa.

Mutta "morkkisten" aavistusten hankkimisten lomassa ehdin sentään kyläilemään äitini ja mummini luona, mikä on sinänsä kohtuullista.

Ja tänään, töihin lähtiessä se oli auennut, arvokkaasti tumman violetti, äkkiä katsottuna melkein musta tulppaani.
Se koristaa arvokkaasti ja ryhdikkäästi pihan edustaa kun vähän liiankin kirkkaat punaiset ja keltaiset alkavat olla jo kaikkensa antaneita ja tiputtavat suuret kirkkaat terälehtensä aivan kohta maahan.

Illan ja yön värinen vasta avaa omansa.

(P. S. Äänestin euroviisuissa ensimmäistä kertaa koskaan.
Tulin olleeksi voittajan puolella.
Hyvä kappale?
-Ei juuri aavistustakaan, taustamelua riitti sen verran, mutta oletin äänestäväni lepakkoa.
Simple as that.)

(P. P. S. Jääkiekon mitalipelit yllättivät minut.
Getting rusty.
Or "more gay" -?
Yleensä olen ollut perillä maaotteluiden kuvioista sentään ennen mitalipelejä.
Mutta no jaa, euroviisusuhinoissa oli kyllä enemmän silmäniloja.)

. . .