On tässä osoitteessa tumma sireeninkukka ja sen lehdet.
Tai oikeastaan väriyhdistelmä, joka toimii tässä osoitteessa ilmestyksenä kesän saapumisesta.
Että kesä on täällä nyt.
Ei haittaa enää valon paljous - keväästä on nyt selvitty.
Värit ja väriyhdistelmät ovat minulle tärkeitä.
En ole sillä lailla värihomo, että olisin tullut oppineeksi selkeän eron violetille ja lilalle - aistinvarainen kokemus ei lyö täällä ainakaan tässä asiassa kättä sovittujen määritelmien kanssa - mutta koen mielestäni miellyttäviä ja toistensa kanssa koskettavasti keskustelevia väriyhdistelmiä, öh, vahvasti.
Sireeninkukka, se tumma ja ei-valkoinen, tummanvioletti, yhdessä tummanvihreiden lehtien kanssa saa jäämään ihailemaan.
Siinä on jotain köh köh lumoavaa.
Vaikka en jaksa muistaa kaikkia sovittuja määritelmiä, siis värien nimiä, niiden asiayhteydet voivat kyllä pohdituttaa.
Violetti on kaukana punaisesta, vielä kauempana näkymättömästä, lämmöm aaltopituudesta ja "väristä" infrapunasta.
Violetti on näkyvän väriskaalan toisessa päässä.
Punainen viittaa intialaisperäisessä väriopissa maahan, vaistoihin, eläimellisyyteen, seksuaalisuuteen, sukupuolielimiin ja jalkoihin.
Punainen on "alapäätä".
Violetti on "yläpäätä".
Sen katsotaan noissa em. väriopeissa ja -selityksissä viittaavan taivaaseen, sielun älyyn, jumalsuhteeseen, ja ruumiin ja ruumiillisuuden ulkopuoliseen.
Sekä violetti, punainen että vihreä sopivat yhteen värien värin mustan kanssa, mutta violetti mustan kanssa on toki Se Yhdistelmä, jonka gootit ovat kelpuuttaneet "pelkän" värien väriin pukeutumisen ohella.
(Itse pukeudun mieluummin punaiseen kuin violettiin, mutta katson mieluummin violettia kuin punaista)
Ja vihreä. Kevään ja kesän väri. Kasvun väri. Toivon väri.
Ja em. värioppien mukaan hengittämisen ja mm. keuhkojen väri.
(Hm, samaistuivatko antiikin intialaiset pohtijat yhteyttäviin kasveihin...?
Noh, Siddharta oli ainakin tarinan mukaan muuttumassa askeetikkojoukon mukana moiseksi ennen kuin valaistui.
Löysi ehkä vihreän sijaan violetin?)
Sireenien lehdet äityvät tummanvihreiksi nopeasti.
Se kertoo kesästä, ei enää keväästä.
Ja raameina violeteille kukkatertuille tuo väri antaa oikeutta kukkien värin kirkkaudelle niin, että yön laskiessa ne näyttävät, hm, hehkuvilta.
Mutta kovin toisella lailla kuin päivänvalon lempiväri punainen.
Kuin varastoineina osan päivän valoa iltaa vasten violetit kukat tummanvihreillä raameilla...
...hehkuvat kohti yön värejä.
Hm, -R
Edit:
Mikähän tuossakin oli, kun kirjoitin tumman violetista vaikka tarkoitin _syvän_ violettia.
No siinä tarkennus, kumminkin.
2 kommenttia
martin
30.5.2007 22:08
Ihana valotelma väreihin, rh! Väreillä on selkeästi p a i k k a ja s a n o m a. Niiden yhdistelemisellä, muuten, sitäkin enemmän!
Siksi sarjamurhaajamutsi on oikeassa!
Käy, hyvä rh, tuon köhinän takia "lääkärissä" pian!
stellagrrrl
31.5.2007 09:49
tykkään syreeneistä, niiden tuoksusta, mutta inhoan violettia väriä, kaikkia sen sävyjä. liitän sen teini-ikään ja päättämättömyyteen... miksiköhän päättäminen on jotenkin olennaista nyt, kun en muuten siitä niin piittaa?
hare krishna -ystäväni oli sitä mieltä, että sininen hiusväri oli merkki kasvamisestani...