Kyllä, oikein paikallaan oli tuo toinen jakso.
Varsin pätevää pikku himpuloiden - eli siis ihmisten kun ihmisten - kasvua saatu napattua siihen
tuntiin tai oliko se vähän vajaasen.
En silti Pölhöä laittaisi tomaattejani kastelemaan. Huh. Rajansa luottamuksellakin.
-R
- - -
7 kommenttia
Splenetic
12.10.2009 22:33
Oikein mielenkiintoinen sarja, juu. Tuollaistako yhteiselämä oikeasti on? Ja se tunnari oli niin mahtava!
Aboa
12.10.2009 23:54
En ikinä kastelisi pupun tomaatteja. En uskaltaisi.
Rokkihomo
13.10.2009 00:14
Ja yhteiselämähän on yhtä tomaateilla tanssimista.
(Kasvihuoneella töissä kukaan koskaan? Siinäpä kirjaimellisesti hapokasta hommaa. Ja karheaa.)
mopsi22
13.10.2009 20:40
Joo näpit irti toisen tomaateista.
Juksteri
13.10.2009 23:27
Eli tarinan opetus oli, että pitää olla varma siitä, mitä toivoo, sillä toive voi toteutua. Ja tomaatit ovat pilalla.
noksu
14.10.2009 00:58
Mä vähän ihastuin Ricuun, tuohon Nathan Lanen ja Uunon rakkauslapseen.
Mika sen sijaan taas oli ihan tyhmä ja muistutti liikaa Gordon Ramseytä.
Aika viiltävää analyysiä täällä päin...mutta joo, ihan oli kiva minisarja.
Rokkihomo
14.10.2009 06:37
Pölhö näki ekan osan ja murahteli stereotypioille. Itse vähän meinasin että mietitääs nyt osaa meidänkin ystävistä ja tutuista;
henkistä kampaajaa stuerttia ja sisustussuunnittelijaa kyllä riittää.
Kuten kaikenmoista pikku stereotypiaa ihan meidän pikku kulttuurihomolan seinien sisällä...
Ja tuo "Mikahan" oli ihan päissään omasta erinomaisuudestaan. Ns. "heteronomaisuudestaan" ehkä myös.
Hyvä että sai vähän kasvattavia kolhuja.