Meillä oli viikonloppuna vieraita Oulusta, mun osa-aikainen homoemoni ja hänen ystävänsä. Hauskaa oli, me kierrettiin muutaman kaverin kanssa Helsingin tavarataloja ja Helsingin ja Espoon isot kauppakeskukset ja aika isot kassilliset pohjoiseen kotiinvietäviä löytyi.
Parissa homobaarissa käytiin myös, ja mä tunsin lievää epämiellyttävää oloa, kun toinen tytöistä yritti parittaa mua seuraan tulleen pojan kanssa, mutta loppuillasta he keskittyivät työntämään mua rakkaan syliin ja käskivät pussata. Kun homous on niiiin jännää ja pojat niiiin söpöjä kahdestaan. :D Ja pussattiinhan me. Mulla ei ollut sydäntä sanoa, kun hetkeksi jäimme rakkaan kanssa kahden tyttöjen mennessä tanssimaan ja suutelimme ihan oikeasti ja oma-aloitteisesti, että takaisin tulleen tytön tuijotus parin sentin päästä, nenä melkein poskessa kiinni voi tuntua jokseenkin rajusti häiritsevältä. Rakaskin pidätteli ärtynyttä reaktiotaan kiitettävästi. Ehkä me ei kuitenkaan olla vain söpöjä ja vain tyttöjen takia, ehkä meillä kuitenkin on myös se oma elämä.
Pojat on mustakin söpöjä kahdestaan, mitä cooleimmalla ja hoteimmalla tavalla, mutta koskaan mulla ei oo yhtä homo olo kuin silloin, kun kotona pyörii kaksi homofania. :) Normaalisti en tule ollenkaan ajatelleeksi illalla rakkaan kanssa petiin kömpiessäni ja aamulla sieltä ylös noustessani, että ollaanpa me tosi homoja, että tuohan on kundi ja minä myös, ja että sehän on ihan tavatonta. :D Ollaanpa me tosi homoja, kun tehdään aamupalaleivät ja keitetään puuroa yhdessä, vaikka ollaan molemmat housujen sisältä samanlaiset ja ollaanpa me tosi homoja, kun iltaisin palataan kotiin ja ollaan poikien kesken, söpösti ja ihan kahdestaan.
Homojen baarikulttuuri on naiselle hauska paikka. Monet homot kohtelevat naista kuin prinsessaa, tuoleja tarjotaan, juomat kannetaan pöytään ja kiinnostusta osoitetaan ja tuntemattomat tulevat juttelemaan ilman takatarkoitusta. :) Tai ainakaan se takatarkoitus ei kohdistu tyttöön, jolle tullaan puhumaan, mutta kieltämättä seurueessa olevan tytön seuraan lyöttäytyminen on helppo ja kätevä tie lähemmäs sitä poikaa, johon todellinen kiinnostus kohdistuu.. mutta mitä ei tiedä, siitä ei osaa loukkaantua.
Homobaareissa tuntemattomatkin pojat tulee, halii ja pussailee tyttöjä ilman lähentelytarkoitusta ja tanssilattialla kaikki käpälöivät kaikkia. Kundina mä en kyllä täysin ymmärrä, miksi takatarkoituksettomuus on tytöistä niin hyvä asia, kun putkiaivolle se on kaiken tarkoitus, elämän suola. Kaikkea ei onneksi tarvikaan ymmärtää, riittää, että kunnioittaa. :)
Oulun vieraista oli outoa, kun me tunnetaan niin kamalan paljon homoja, ja joka kerran tekstiviestin piipatessa tai puhelimen soitua tai meilien lukemisen jälkeen he kysyivät, kuka se oli ja onko sekin homo. :) Kyllä mä sanoin, että heidänkin ympärillään on monta, monta homoa joka päivä, vaikka heidän homoutensa olisikin tytöille näkymättömissä, mutta en usko heidän uskoneen. Oulussa taitaa asua monen monta loistavaa näyttelijää ja hyvää valehtelijaa, tai sitten tytöt ovat vain sokeita. Heterot usein ovat.
Mä tiedän monia kundeja suututtavan teinit heterotytöt, jotka tulevat alakultturiin kuin eläintarhaan tai friikkishowhun kurkistelemaan ja ihmettelemään elämänmenoa. Muakin suututtaa, jos sinne tullaan outtaamaan mahdollisesti bongattavia tuttuja tai vihjaamaan, että tuo ei ole ihan normaalia, mutta aidosta kiinnostuksesta en osaa ärtyä. Hyvää tarkoittava ihailu ja ihmettely on hyvää tarkoittavaa, vaikka alakulttuurin etiketti ei olisikaan hallussa.
Silti ennakkoluulottomuus ei ole erilaisuuden ihailua, vaan sen huomiotta jättämistä. Maanantaina oli rentouttavaa palata omien jokapäiväisten kavereiden seuraan ja olla ihan tylsä ja tavallinen taas. :)
4 kommenttia
sleepygay
7.2.2007 23:51
Olen itsekin monesti miettiny, kuinka söpöjä poikaparit aina on. Monesti olen miettinyt, kuinka homoja me oman rakkaan kanssa ollaan. :D Jjtenkin jännä koittaa miettiä omaa elämäänsä mahdollisimman objektiivisesti. Silloin tulen aina ajatelleeksi, että maailmassa on miljoonittain ihmisiä, joiden mielestä elämäni ei ole normaalia. Omasta mielestäni normaali elämä on jonkun muun mielestä epänormaalia, sairasta tai rikollista.
Olen samaa mieltä siitä, että aidosta mielenkiinnosta ei pidä suuttua tai hermostua. :)
Tui
8.2.2007 12:28
Se on jännä miten sen oikeastaan välillä ihan unohtaa että se oma kumppani on samaa sukupuolta kuin itse on. Sitten sen taas "keksii" kun tulee jonkun vieraamman ihmisen kanssa asia puheeksi. Itselle se kun on niin normaalia ja luontevaa.
Vermillion
8.2.2007 18:41
Mä en oikein tiedä mitä mieltä mä olen homoudesta "muoti-ilmiönä"... Mua ainakin ärsytti silloin joskus ihan suunnattomasti kun pikkusisko sanoi mulle ennen kaapista ulos tuloani haluavansa "Homokaverin", niinkuin homot ois jotain lemmikkejä. :P
Toisaalta mikäs mä olen lukuisine homoemoineni tästä mitään sanomaan. :D Mutta kyllä mua ärsyttää kun mua ja E:tä pidetään jonain ihan spesiaalijuttuna, kun tällä hetkellä ollaan vissiin ainoa homopari koululla. :P
Aboa
12.2.2007 15:43
Joskus aikoinaan minäkin inhosin niitä kaksikymppisiä homoemoja, jotka tulivat baareihin kuin Korkeasaareen (mitä ne syö, kuis ne parittelee..) ja jotka pienissä ryhmissä tanssivat handbaggia keskilattialla ja olivat 'ihan villejä'.
En tiedä, mikä siinä oli. Tokihan minunkin mukanani baareihin tuli ystäviä, mutta heille alakulttuureissa ei ollut mitään ihmeellistä. Luulen, että eniten vieroksuin alan baarista omaksuttua ja jollakin lailla päälleliimattua riehakasta asennetta. Että näkeehän kaikki, että mä olen yhtä villi ja vapaa kuin te..?
Vanhemmuuttaan juttu ei niin kovin ärsytä. Osittain siksi, että baarissa tulee käytyä aika harvakseltaan, osittain siksi, että baaritkin ovat erit. Osittain siksi, että on alkanut nähdä sen yli-innokkaan ystävättären läpi. Että usein ympäristö onkin hiukan pelottava, ihmiset päällekäyviä ja se homokin, jota juuri sillä hetkellä paapoo, on todennäköisesti valmis katoamaan heti, kun löytää sopivan miehen.
Tai sitten minusta on tullut vanha ja suvaitsevainen...