En oikeastaan huomannut olleeni koko kesän poissa, ennen kuin se oli jo mennyt.
Joku päivä, joku näistä päivistä, kaikkien joukosta joita elämme, on niistä kaikkein erityisin. Kuluessaan yksi muiden joukossa.
Tänään koirapuiston penkki oli täyttynyt keltaisista lehdistä. Kauniista, värikkäästä kuolemasta.
3 kommenttia
martin
13.9.2010 09:36
"Kuluminen", jota ei edusta vain syksy, vaan koko aika, on kauheaa. Huomaan inhoavani muutosta, sillä se on kohti kuolemaa. Syntyminen on ihanaa, vaikka sekin merkitsee kuolemaa. Siinä kuolema on vasta itsekin alkanut.
Massa
14.9.2010 13:41
Voi kuinka olenkaan Martinin kanssa ihan samaa mieltä...
innocentius
14.9.2010 21:59
Ne lehdet synnyttävät uutta elämää aikanaan. Syksy saa mielen haikeaksi, mutta toisaalta uuden kevään ja kesän odotus alkaa ainakin kohdallani varhain talvella.
Päivänkin on kuoltava, jotta uusi, tuore ja toivon, että uusi ja parempi, pääsee vuoroon. On ehkä mahdollisuus korjata, mitä tänään jäi tekemättä, vaikka se unohtunut suudelma, kun kulta muisti tuoda kaupasta maidonkin.
Kesä meni, mutta se, että olet takaisin, on tärkeätä. Olen kaivannut punnittuja mietteitäsi;) [itsekästä, myönnän]