Torstaisin mä vietän koti-iltaa. Silloin ei tehdä mitään liikunnallista (paitsi jos tekee mieli uimaan), ei harjoituksia, kilpailuja, kokeita tai niihin valmistautumista, ei sovittuja aikatauluja. Ei koulujuttuja, ei produktioita, ei mitään, millä on aikaraja. Vain koti ja lepoa ja siinä se. :) Ja pieni toive.. että rakkaallakin olisi vapaa ilta.
Viimeisimmän vakavan sairauden vuoksi tehdyt hoidot muistuttaa välillä rankkuudestaan, vielä ei jaksa niin kuin ennen. Siksi torstai on mun pyhitetty lepopäiväni ja ystävät yleensä hyväksyy sen mukisematta, että torstaiksi en lupaa tai sovi mitään, vaikka kaikilla on kiire ja kalenterit täynnä, eikä koskaan ehdi nähdä vapaalla. Toki torstaisinkin voi tavata, kunhan ei tarvi olla missään tietyssä paikassa millään tietyllä kellonlyömällä, vaan voi tulla tai mennä vain, jos tulee sellainen olo. Ja toiset taas osaa pistäytyä aina oikeaan aikaan kiireisinäkin päivinä, kun on juuri tullut, eikä vielä tarvi lähteä.
Mun kaverit on siitä ihania, että niitä ei tarvi viihdyttää jos ei jaksa tai ehdi. Ne osaa viihtyä itse. :) Joskus joku käy meillä vaan katsomassa tv:tä ja me katsotaan seurana ja joskus taas jutellaan jonkun kanssa syvällisiä myöhään yöhön. Toisinaan kutsutaan ihan virallisesti vieraita sovittuine tuloaikoineen kaikkineen syömään ja olemaan, mutta yleensä ystävät tulee ja menee omaan tahtiinsa. Helppoa ja kätevää, kun asutaan lähekkäin. :)
Tänä torstaina mulla oli siivouspäivä. Siivoaminen ja järjestely kaikessa rauhassa kotona on valtavan rentouttavaa. Mä pesin keittiön kaapit sisältä ja ovet tietysti myös, putsasin uunin ja sulatin pakastimen. Ei siellä melkein muuta ollutkaan kun silkkiturkin ruokia, ja ne mä kiikutin alakertaan.
Vaatekaapitkin sai uuden järjestyksen. Mä totesin jälleen kerran saman, minkä totean joka kerta pyykkiä pestessä, että meillä on ihan valtavasti farkkuja.. Niitä pitäis viedä kirppikselle myyntiin ja vähän muutakin. Niin ja pyykkiä pesin tietysti tänäänkin. Ja vaihdoin puhtaat lakanat. :) Kukahan nekin käy aina sotkemassa.. Sohvan ja huopien puhdistus kävi nopeasti nyt kun ei ole koirankarvoja.
Rakas pesi vessan ja siivosi eteisen kaapit ja lipaston ja imuroi. Minä pesin lattian ja me kiivettiin sohvalle odottamaan sen kuivumista. Lapsena mä aina kuvittelin olevani yksin vankina autiolla saarella, kun äiti komensi sängylle siksi aikaa, kun lattia oli märkä. Mutta nyt mulla on rakas, eikä saareni enää ole autio. :)
