Mökillä

Edellisyö valvottiin synnyttävän silkkiturkin kanssa ja muiden valvoneiden mennessä nukkuman minä kilttinä poikana suunnistin kouluun.. Ja sieltä treeneihin.. Automatka mökille sujui horroksessa.

Mökkibileissä meitä oli paikalla mökin omistajien poika ja hänen bestiksensä, kaksi muutakin sinkkua ja meidät mukaan lukien kolme paria. Kaikki olleet paikalla ennenkin ja kaikille kuvio ennestään tuttu.

Ensin istutaan alas ja syödään. Sitten juodaan ja tehdään villejä tunnustuksia pullonpyörityksen tai jonkun muun pelin varjolla. Sitten vaatteet päälle ja pimeään metsään pelaamaan taskulamppupiiloa. Lämmittävät juomat ja lämmittävä piilokaveri sallitaan, mutta piilosta ei saa liikkua ennen löydetyksi tuloa. Piilon jälkeen märkinä ja hytisevinä saunaan lämmittelemään. Sitten mahdollisesti leffa, yleensä jotain kauhua ja lopuksi muut menevät saunakamariin pelaamaan spiritismiä. Sillä aikaa minä, joka en tahdo osallistua, harjoitan rakkaan kanssa meidän omaa mökkiperinnettä kaikessa rauhassa lämpimässä mökissä kenenkään häiritsemättä. Yöksi jokaiselle parille on oma soppensa yläkerrassa, pikemmin komero kuin huone, ja sinkut valtaavat alakerran ison sängyn.

Muitakin perinnetietoja pitää hallita. Kuten että hän jätti hänet ja hän taas petti häntä hänen kanssaan. Ja nyt hän ja hän ja toisaalta myös hän ja hän ovat pari ja joskus se synnyttää jännitteitä. Ja että mökinomistajien pojan bestis on minun vanha häirikköni, se sama, jonka mukaan lähti hänen viimeksi meillä vieraillessaan henkilökohtaisia, tässä yhteydessä tarkemmin erittelemättömiä esineitä. Ja että kahdesti poliisi on hakenut hänet ikkunamme alta.

Mutta kaikesta huolimatta häirikkö on symppis. Eikä hän ole tyhmä, vaan pysyttelee visusti pois rakkaan tieltä. Ei katso rakasta päin, ei puhuttele. Eikä oikein minuakaan. Mutta kun minä kosketan hiuksiani, hänkin koskettaa omiaan ja kun minä katson kännykkääni, hänkin omaansa. Ja että loppuillasta, jos tilaisuutta osoittaa kaapin paikka ja omistussuhteet ei tule, rakas purkaa turhaumansa minuun.

Mä olen kuullut monta kertaa ihmisten rauhoittavan toista pelästytettyään, ettei tarvi pelätä, en minä pure. Jospa jonain päivänä munkin rakkaani voisi sanoa saman..! Hänen loukattu miehisyytensä tahtoo syödä mun kaulani, tai niskan ja hartiat, tai melkein minkä tahansa muun paikan, täyteen pieniä jälkiä jokaisella mökkireissulla, eikä yhtään nätisti tai huomaamatta, vaan rajusti, lujaa ja puoliväkisin, tai ainakin tilanteessa, jossa en osaa odottaa. Ja sitten minä mökötän humalassa.. että eikö tästä oo puhuttu jo sata kertaa, sä et saa purra! Mutta hänen loukattu miehisyytensä tahtoo merkitä eikä välitä. Niin, paitsi silloin, kun olen itse jo liian humalassa välittääkseni.

Aamulla minulla on krapula ja rakaskin on kiltti, nöyrä ja sovitteleva ja lupaa, ettei koskaan enää. Me rakastamme taas. :) Alkomittarin antaessa luvan ajetaan takaisin kaupunkiin mökin omistajien isolla autolla. Helsingissä halitaan ja kaivetaan esiin kalenterit. Milloin päästään uudestaan? Mieluiten heti, kun vain taskulamppupiilossa hankittu flunssa on parantunut. :)