• kesäpoika

Syyspäivitys

Mulla on ollut kirjoituslama, kuten ilmeisesti aika monella muullakin bloggaajalla. Huomasin, että arkielämän päivitys on taas unohtunut.. sellaiset pikkuseikat, kuten ylioppilaskirjoitukset jne.. Vaikka ei sillä varmaan ole niin väliä missä olen ollut ja mitä tehnyt. Tekemistä on ollut riittävästi, ettei ole jäänyt intoa kertoilla.

Musta on mukavaa, että syksy on tullut. Opiskelu, luominen ja jatkuva treenaus pitävät mut niin tiiviisti sisällä, että ulkona vihmova sade tuntuu mukavalta. Se tekee sallituksi ja kotoisaksi sisälle käpertymisen, raikastaa olon juuri sopivasti kun on matkalla jostakin jonnekin ja tuo uuden ilahtumisen siitä, että pääsi taas sisälle lämpimään, muiden säätä paenneiden kanssa. Pimeät illat ovat tunnelmallisia. Meillä poltetaan kynttilöitä joka ilta.

Viime viikolla aloin odottaa joulua.

Aika monta pientä elämää täyttänyttä projektia on saatu päätökseen. Kaverini näytelmä, jota olin mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa, sain päätöksensä pari päivää sitten. Käsikirjoittamistani sarjakuvista syntyi kirja, jota painetaan ja sidotaan kokoon pari kappaletta lähipiirille. Tussaus on vielä vähän kesken. Samalla ratkesi joululahjapulma monelle ihmiselle. Meidän pienen piirin videotaidepläjäyksemme on saanut kiinnostusta Viralliselta Taholta, mutta toistaiseksi mitään ei olla tehty lisää.

Mun ja rakkaan välille paisunut häirikön-pussaus-riita on lopullisesti ollutta ja mennyttä, joskin sen mukana tuli muutamia muutoksia. Enää me ei mennä mökille. Se on harmillista, koska se on ollut mun lempipaikkojani maailmassa, mutta kun tekee virheitä, pitää olla valmis maksamaan niistä. Tämä oli hinta mun typeryydestäni ja rakkaan säilytetystä reviristä ja omistusoikeudesta, jonka annoin mennessämme naimisiin.

En tahdo edes yrittää puhua häntä ympäri tekemään asioita, jotka uhkaavat hänen mieheyttään. On sovittu, ettei siitä enää puhuta, ei nosteta esille riidellessä, unohdetaan vähin äänin, kuten monet muutkin harmit, jotka on päätetty haudata pois häiritsemästä rakastamisen ehdottomuutta.

Ruuanlaitto kutsuu minua keittiöön. Jatkan päivitystä jonain toisena hetkenä. :) Meillä on kaikki hyvin.

3 kommenttia

martin

14.10.2007 20:20

On sillä väliä, missä olet ja mitä teet.
Olen tällä viikolla aloittanut joulun odotuksen. Sinä jo edellisellä... syksykö saanut aikaan. Kuvaat sen niin sellaisena kuin sen itsekin koen.

Olen vähän huolissani.

kesäpoika

14.10.2007 21:01

Huolissasi, miksi?

sleepygay

15.10.2007 15:00

Minäkin olen alkanut odottaa joulua. Viime viikolla se alkoi. :)

En ole aikaisemmin ollut mitenkään erikoisen innostunut syksystä. Se on tuntunut aina niin masentavalle. Mutta nyt ei enää. On ihanaa kulkea ulkona koiran kanssa vesisateessa lehtien kahistessa jaloissa. :) <3 Koirakin tykkää. Joka lehti pitää haistella, jos vaikka joku haisisikin erilaiselle kuin muut. :D

Minusta olisi vaikeaa olla puhumatta, jos meilläkin sattuisi jotain "häirikön pussauksen" tapaista. En varmaan osaisi vain unohtaa. Joskushan se tietysti olisi ihan hyvä unohtaa, mutta kun harvoin osaan. Voin tosin vaikuttaa unohtaneelta, mutta en voi kuitenkaan jotain niin tärkeää asiaa unohtaa. Siis sillä tavalla tärkeää, että se voi sitten joskus olla "sotkemassa". Jos tästä nyt jotain selvää sai, niin hyvä... :)