Ei nukuta. Luen Ranneliikettä ja syön turkinpippureita. Koira nukkuu varpaitteni päällä, rakas nukkuu sängyssä. Selkä päin, peitto lantiolla, kädet niin kaukana toisistaan kuin ylettävät. Mun puolella sänkyä on lakanat mytyssä ja peitto solmussa jalkopäässä. Kävin siinä pyörimässä, mutta oli liian kuuma ja liikaa ajatuksia.
Ei sellaisia innostuneita ajatuksia, joista voisi kirjoittaa. Ajatuksia vain. Sikin sokin sekaisin.
Viime päivinä on ollut vähän masentunut olo. Tuntuu, ettei haluta nousta ylös aamuisin, ei jaksa aloittaa uutta päivää. Ei tahdo jäädä sänkyynkään. Harmittaa, kun kesä meni ohi ilman kesää. On ikävä lukioon. Kavereita siellä. Ja ilmapiiriä. Vaikka olikin pitkiä päiviä ja viikonloppuja ja iltoja koulussa.
Mä aina ikävöin kaikkea. Mitä tahansa tuttua, sellaistakin, josta en pidä.
Ei tee mieli sänkyyn eikä mieli valvoa. Ei tee mieli tehdä mitään. Mun olo on pysähtynyt samalla tavalla kuin elämä pysähtyi, kun yhtäkkiä onkin taas syksy ja ihmiset katosivat sisälle, töihin ja kouluihin. Katosin minäkin. Tänä vuonna jokin vain tuntuu jääneen kesken.
9 kommenttia
martin
21.8.2008 03:33
Aika sietämätöntä tosiaan tuo keskenjääminen!
kesäpoika
21.8.2008 05:19
Tuntuuko, martin, Sinustakin samalta?
Simsalabim Jim
21.8.2008 08:26
Vuodenaikojen vaihtelut vaikuttavat yllättävän paljon ihmisen olotilaan. Kuuntelin juuri Juicen ja Mikon kappaletta "Vaikka kesä on poissa" ja vaikka sen teemana lieneekin nuoruuden katoaminen, siitä välittyy mainiosti myös kesän päättymisen aiheuttama tunnetila; toisaalta haikeus kesän päättymisestä ja toisaalta ilo muistoista.
Kohta on taas syksy ja voi käpertyä sohvan nurkkaan pimeyttä ja kylmyyttä pakoon. Ei se lopulta niin kamalaa ole :)
kesäpoika
21.8.2008 08:37
Yleensä mä oon aina ehtinyt jo vähän odottaa seuraavaksi tulevaa vuodenaikaa, niissä kaikissa on oma tunnelmansa ja hyvät puolensa. Nyt ei vaan käynytkään niin, eikä tunnu siltä. Tuntuu vain, että kaikki loppuu.
Massa
21.8.2008 10:50
Se on vaan niin julmaa kun koko vuoden odottaa kesää eikä sitä sitten tulekaan. Seuraava odotus on jo alkanut.
Mä itse olen sikäli (tässäkin asiassa) ääriesimerkki että syksyn ja varsinkin talven aikana tuntuu että totaalinen sekoaminen on vuosi vuodelta lähempänä. Pimeys, kylmyys, staattisuus. Mulle itselleni suomalainen ilmasto on hengenvaarallinen. Toivottavasti te kestätte sen paremmin.
mopsi22
21.8.2008 16:20
Inhoan kesän kuumuutta, talven kylmyyttä, kevään epämääräisiä lämpötiloja ja syksyn märkää synkkyyttä. Kauniisti ajattelen negatiivisesti, mutta enpähän pety mihinkään vuodenaikaan, tai odota yhtäkään niistä. Tavallaan säälittävää, tavallaan en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka masentuvat syksyllä pimeästä tai valittavat kesällä valosta. Ne ovat ja tulevat. Elämä on jotain muuta kuin vuodenaikoja.
Ehkä ihmisiä sittenkin masentaa, ei vuodenaikojen vaihtuminen, vaan ajan kuluminen ja sen näkyminen, vuosien lyhentyminen mitä vanhemmaksi tulee.
cloudberry
21.8.2008 21:01
Ymmärrän sua kesäpoika varsin hyvin, koko kirjotukses tunnelman osalta... Kuvaamas olo on varsin ikävä ja jotenkin aina yhtä synkkä. Mutta aina se on menny ohikin, ainakin tunteita erittelemällä ja käsittelemällä. Toivon että sullekin käy pian niin.
Vaikka kaikissa vuoden (ja kai elämänkin) -kierron ajoissa on kaunista ja ihanaa, kesässä ja sen vapaudessa on aina ollu mulle sitä eniten. Kevät lupaa kesän tulevan ja siks rakastan sitäkin, mutta kyllä elokuun ekana päivänä, joka olikin yllättäen niin syksyinen ja kylmä ja epäkesäinen, olin hyvin apea. Ehkä se on osittain asioiden muuttumisen ja etenemisen symboliikkaa ja surua siitä, osin stressiä odottavista töistä ja alakuloa hiipivästä pimeydestä ja oletettavasti kylmemmistä ajoista. Joskus aikoinaan väitin eläväni vain kesäisin, mutta eihän se tietenkään niin ole. Eikä syksyn tulo enää tai nyt tunnu pahalta. Elämässä kaikki kuitenkin muuttuu ja etenee, ei voi mitään... Ja musta se on aivan totta, että kun jotain ei ole aina, sitä arvostaa. Ja ehkä lopulta kuitenkin ne kesän ihanimmat asiat ei oo vaan kiinni vuodenajasta, vaan omasta elämänasenteesta sillon. Jos analysoi mikä tekee onnelliseks, niitä asioita löytyy (vuoden)ajasta kuin ajasta.
Hauskaa muuten että mainitsit myös kaipaavas aina kaikenlaista. Niin mäkin. Kouluun ja niihin elämänkuvioihin on ollu lopulta aina kiva palata. Mulle on käyny jopa niin, et pari viikkoa lukion loppumisen jälkeen tajusin yhtäkkiä kaipaavani läksyjen tekemistä... Ja tärkeintä siinäkin tais olla se rutiini ja tunnemuisto siitä rauhallisesta arjesta ja kotona olon turvallisuudesta ja helppoudesta. Sääli tavalllaan, ettei sitä arkea tainnu osata silloin arvostaa.
Virkeyttä syyskesään kaikille! Keskittykää iloisiin puoliin, esim sadonkorjuuseen(=
audinkopoika
21.8.2008 23:06
Itse olen kesän lapsi ja nautin kesästä vuoden ajoista eniten. Ainoastaan syksyllä minua kiehtoo joidenkin värien muuttuminen. Suunnittelen jo kovasti talvea, et saan ohi "syysmasennuksen".
martin
21.8.2008 23:20
Kesäpoika!
Kiitos kysymyksestäsi!
Ei. Muistan tunteneeni niin juuri sen jälkeen kun lukion lopetin. Vaivuin hyvin syvään masennukseen.