Mun ei sittenkään tee mieli kirjoittaa syömähäiriöistä vielä. Sen sijaan pieni huomio.
Kun ihmiset sanovat jonkun olevan suorapuheinen, se ei oikeasti tarkoita erityisen rehellistä henkilöä, vaan sitä, että joku puhuu usein rumasti välittämättä mille toisista tuntuu. Minusta se on aivan eri asia. Minusta suorapuheisuus tarkoittaa rehellisyyttä.
Rehellinen ihminen sanoisi, että hänestä tuntuu pahalle, tai vihaiselle, tai mille sitten tuntuukin, sen sijaan että sanoisi jotain rumaa toiselle tunteen seurauksena. Sanoisi suoraan, vaikkei se ole tapana.
Tietenkin ongelma voi olla siinäkin, ettei tunnista tunteitaan, eikä siksi tiedä miksi joku alkaa äkkiä vaikuttaa tyhmältä tai ärsyttävältä. Musta suoruutta ei silti ole kertoa rumia ajatuksiaan vaan tosiasioita. Ihmisten väliset tosiasiat ovat piilossa ihmisten sisällä, niissä omissa, pienissä ja monesti kokonaan ohitettavissa syissä Miksi.
Kuinka usein kuuleekaan jonkun sanovat, ettei tämä ole vihainen, vaan sinä olet väärässä. Onko ihmisten vaikea ymmärtää, että he voivat olla yhtäaikaa vihaisia ja sitä mieltä, että toisen mielipide on huono? Vai onko tunteminen ja siitä huomauttaminen vain jostain syystä nöyryyttävää? Vai eivätkö he oikeasti huomaa suuttuneensa, vaikka kaikille muille se on ilmiselvää, äänessä, eleissä, sanoissa, muuttuneissa sävyissä.
Kaikki tuntevat Jotain koko ajan. Eikö olisi parempi kertoa mitä tuntee, jotta toiset ymmärtäisivät paremmin? Olla suora.
Eikä suoruus saa koskea vain negatiivisia tunteita. Minua jännittää. Olen kiihottunut. Olen tänään hurjan iloinen. Pidän sinusta tosi paljon.
10 kommenttia
Massa
18.6.2009 22:27
Tällä kertaa olen ihan samaa mieltä kanssasi. Luulen että kulttuurissamme on jotain joka saa tunteista puhumisen tuntumaan vähäpätöiseltä. Meillä arvostetaan konkreettisia saavutuksia, tekoja. Tunne on jotain abstraktia, joka ei kelpaa selitykseksi. Luulen että suomalaisista miehistäkin vielä aika iso osa kokee tunteista puhuminen feminiinisenä, heikkouden merkkinä. Ja se sitten johtaa sosiaaliseen kömpelyyteen.
kesäpoika
19.6.2009 13:37
Oon huomannut, että monesti ihmiset tulkitsevat tunteista puhumisen tai niiden näyttämisen merkiksi siitä, että tunne on niin suuri, ettei sitä pysty enää pitämään sisällään. Siksi luulen että mua pidetään usein herkempänä kuin olen. Toisaalta joissain asioissa oonkin ehkä herkempi kuin muut, mutta se että osaan ilmaista negatiiviset tunteeni sanoin tai selvillä ilmeillä, ei tarkoita, että ne yleensä olisivat sen voimakkaampia tunteita kuin muiden vastaavat, jotka he pitävät vain itsellään.
Monen sosiaaliseen tunteiden tulkintaan ei mahdu millään ajatus, että joku voi itkeä, mutta silti olla alistumatta tai taipumatta tai joutumatta muilla tavoin täysin tuulen vietäväksi.
Selkeä tunneilmaisu ja voimakkaat tunteet ovat eri asioita, eivätkä ne ole toisistaan riippuvaisia.
Ihmiset paljastavat usein itsestään rumia puolia kun luulevat että tunteiden ilmaisu on heikkouden merkki ja sellainen ihminen helposti ohjailtavissa.
martin
20.6.2009 23:50
Olen kanssasi samaa mieltä ja toivoisin rehellisyyttä.
Puutun yhteen yksityiskohtaan: Ihmisissä ei ole tosiasioita. Ne eivät ole eroteltavissa koko persoonan ajatuksista, tunteista, tahtotiloista; aktioista ja reaktioista, sillä kaikki tuo on "totta" ja kaikki on vaikuttamassa kaikkeen.
kesäpoika
21.6.2009 18:46
En ole varma ymmärsitkö minut oikein, tai ehkä minä en ymmärtänyt vastaustasi. Tarkoitin tosiasioilla juuri niitä tunteita ja syitä Miksi.
Tarkoititko samaa vai jotain muuta vai pitäisikö tosiasian tarkoittaa milestäsi noin käytettynä jotain laajempaa?
martin
21.6.2009 23:19
Tarkoitan termin 'tosiasia' käyttöä kontekstissa, jossa käytät sitä. Minusta asian (---?!) tekee todeksi se, että se on todeksi osoitettavissa. Tähän katsoisin juuri ihmisten välisiä todentamismenetelmiä tarvittavan. Jo yksittäisen ihmisen tunteet, tahdot jne ovat kuitenkin vaikeasti ilmaistavissa todeksi. Ne ovat todellisuutta, mutta ei tosiasioina mielestäni eroteltavissa. Lisäksi näistä tosiasioista olisi oltava yleisesti kiistattomasti samaa mieltä. Kun juuri haluat tuoda esille 'Miksi', niin tässä ajaudumme monien nyanssien päällekkäisyyksiin, jotka tekevät kokonaisuuden, yksiselitteisyyden ja selkeyden tosiasia-merkityksessä mahdottomaksi.
Jokin teko (ulkoinen) voi olla tosiasia.
kesäpoika
22.6.2009 09:55
Vastustan. Tunteet ovat tosiasioita vaikka ne olisivat miten vaikeasti todennettavia eikä niitä voisi todistaa kenellekään muulle. Tapahtuma on pelkkä seuraus.
martin
22.6.2009 11:23
Ei, kesäpoika. Itseasiassa tunteet ovat toki olemassa ja siten osa todellisuutta, mutta niiden t o d e n t a m i n e n itsessään on sekä subjektiivisesti että varsinkin intersubjektiivisesti lähellä mahdotonta. Tapahtumat voivat olla sekä syitä että seurauksia. Kyseessä on kompleksinen vuorovaikutussuhde. Sinä voit yhtälailla vaikuttaa teoillasi tunteisiisi. On tunnettua, että esimerkiksi ruumiin liikkeet muokkaavat tunteita.
kesäpoika
22.6.2009 18:58
Tarkoitin, että se mitä kenenkin mielessä missäkin tilanteessa tapahtuu on subjektiivinen tuntemus ja ihmisen sisäinen asia ja sellaisena hänen todellisuutensa. Se, mitä objektiivisesti katsoen tapahtuu ei välttämättä vastaa kenenkään sen kokeneen todelisuutta.
kesäpoika
22.6.2009 22:21
Martin, halusin erikseen sanoa, että oon oppinut arvostamaan sun huomioitasi tosi paljon. Vaikka selitän mitä tarkoitin jotta varmasti puhutaan samasta asiasta ja väitän vastaan sanomisiasi, se ei tarkoita ettenkö miettisi sitä mitä sanot tai yrittäisi nähdä mitä tarkoitat. En vain tiedä onnistunko siinä.
Oon joskus laittanut privaattinakin viestiä asiasta, mutta musta on kiva sanoa ihan julkisesti että arvostan ajatteluasi paljo. Musta tuntuu että ajattelet sellaisin motiivein oita arvostan. Etää pyrit ajatuksillasi ymmärrykseen ja yhteisyyteen. Mäkin tahdon pyrkiä niihin. Pidän sua jonkinlaisena oppi-isänä vaikkemme edes tunne.
Tuntuu että oot joku, jonka ohjaukseen voin luottaa. Ettet puhu mua sellaiselle tielle joka ei sovi siihen arvomaailmaan jota niin kovasti yritän edustaa ja elää.
martin
23.6.2009 09:51
Rakas kesäpoika - omat huomiosi ovat aina mielenkiintoisia ja pohtimisen arvoisia. Minä en halua sitä, että et voisi pitää niistä kiinni erimielisyydestämme huolimatta. Ja - vaikka olemme jostain eri mieltä - en ota pois rakkauttani (edes antamassasi netti-kuvassa)!
Toivon voivani olla aina luottamuksen arvoinen. Sen sijaan ohjaajan rooli ei oikein ole toivottava, jos itsenäinen ajattelusi ja tunnemaailmasi rajoittuu.
Halaan Sinua täältä virtuaalisesti.