Mun piti kirjoittaa tänään perheen yleisiä kuulumisia, meidän perheen kesäjärjestelyistä ja töistä ja opinnoista, tulevasta ja Pojasta. Sitten jäin katsomaan televisiosta dokumenttia naisesta, joka oli jäänyt vangiksi vartaloonsa, sidottu sänkyyn 400kilon painolla. Se herätti mietteitä, vaikka minkälaisia. Ja päätinkin kirjoittaa niistä.
Ajattelin laittaa kirjoitukseen mukaan jotain pientä tästä päivästä, kiintokohdaksi ja kevennykseksi. Jäin miettimään mitä tänään on tapahtunut, onko jotain eritystä sattunut, jotain pientä, suloista ja hassua vaikka, joka olisi kiva kirjoittaa. Pysähdyin: mitä ihan konkreettista olenkaan tänään tehnyt, ja miksi oon tehnyt juuri sitä enkä mitään muuta?
Tässä istuessa ja päivieni tekoja summatessa totesin, ihan ilman mitään erityistä tunnetta, faktana todisteiden valossa, että voin olla monia rumia asioita ja monella tavalla huono, mutta itsekäs en kyllä ole.
Se on valetta. Ihan puhdasta. Ei vain ole totta.
Huomenna kesäsuunnitelmat, tulevaisuudet, ajatukset kehojen vangeista ja niistä aioista joita tänään piti.
Väsyttää. Oman miehen kainaloon, meidän sänkyyn, oman peiton alle. Ääh.. lauseeni kulkevat eri rytmissä kuin minä. Siitäkin tietää että on tullut aika mennä nukahtamaan tältä päivältä.
