Toiset ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. Niistä kaikista ei tarvi pitää, mutta ei siitä ole hyötyä kummallekaan, että sen kertoo ääneen, tai osoittaa millään muullakaan tavalla. Ihmiset joilla on itsensä kanssa hyvä olla ovat näet paljon kivempia kuin itsekriittiset.
Maailmassa riittää, että luo omat rajansa joita muut eivät saa ylittää, ja rajojen ulkopuolella antaa niiden olla ihan niin hölmöjä ja väärässä kuin ne haluavat.
3 kommenttia
pelsepuuppi
31.3.2008 11:58
mä en ihan komppaa tota ajatust et itsekriittisyys on gegen onnellisuus tai itsensä kanssa hyvinvointi. mula on ollu suurimat hankaluudet so far elämäs ihmisten kans ketkä täysin sokeesti on onnelisiis itsensä kans ja odottaa muiden hyväksyvän kaiken vaan siks et ne vaan on mitä on. se on must suurta itsekeskeisyyt. ei ihminen oike voi kasvaa jollei se jossain vaihes tiedosta omii puutteitaa ja heikkouksiaa. ja sen jälkee noteraa niit mitä kannattaa muuttaa ja mitä hyväksyy. ja toisaalta must pakko nt ihmisil on voida sanoo jos jossain pahasti mättää.
mut tottakai omat rajat pitää pitää.
arkadas
31.3.2008 21:30
*nostaa hattua* aiheellisesta ajatuksesta - kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää...
Samoin se on työpaikalla - siellä tehdään töitä, tietysti edesauttaa, että kemiat toimii, mutta koko elämää ei sentään tarvitse
jakaa vastenmielisten työkavereiden kanssa - riittää, että jakaa työasiat...
stellagrrrl
1.4.2008 11:42
kaikista ei tosiaan tarvitse pitää. seura kannattaa valita tarkkaan, koska oma elämä on kuitenkin ainutlaatuinen eikä sitä aikaa ole jaettavaksi ihan kaikkialle.
itsetyytyväiset ihmiset kuuluvat minulla yleensä siihen joukkoon, josta en pidä, koska epäilen vahvasti sellaisten ihmisten rehellistä itsetuntemusta, itsetuntoa sekä yleistä arviointikyvykkyyttä. tosin itsetyytyväinen ihminen ei toki ole sama asia kuin ihminen, jolla on itsensä kanssa hyvä olla -- mutta eipä ole itsekriittinenkään vastakkainen ihmiselle, jolla on itsensa kanssa hyvä olla. terve itsekriittisyys on mielestäni sekä sosiaalisen kyvykkyyden että henkisen kypsyyden merkki: me olemme kaikki epätäydellisiä, mutta tästä ei seuraa sokea asian hyväksyminen vaan itsen kehittäminen niissä rajoissa kuin kokee kykenevänsä.
kaikkea ei tarvitse eikä pidä hyväksyä. ei itsessään eikä muissa.