Odottavan aika

Eilinen päivä meni joulujuhliessa aamusta ilta yhteentoista. Sitten sanoin haluavani kotiin. Kaikkein uusin paras ystävättäreni tuli mun mukaan ja viereen nukkumaan, vaikka ensin mun pitikin hänet vakuuttaa umpihomoudestani ja että ei, en kutsunut häntä seurakseni Siksi. Hänen kokemattomuutensa homoista pojista saa meidät aika usein tilanteeseen, jossa mun pitää homouttani selittää, toisaalta on kiva, että hän ei ole homoemo, joka on mun kanssa suuntautumiseni takia, vaan siksi että meillä on paljon yhteistä.

Rakasta on ollut kamala ikävä. Mihinkään ei oikein voi keskittyä, kun ajatukset kiertää koko ajan samaa kehää. Edellisiltana mä teippasin rakkaan kuvan sängynpäätyyn ja katselin sitä yrittäessäni unta. Mun lempivalokuvan, jossa rakas on sopivasti hikinen ja sopivasti tukka sekaisin, nyrkkeilyhanskat kädessä treenin jälkeen ja katsoo suoraan kameraan.

Mä en oikein tiedä onko rakkaasta tullut siksi niin rakas, että on niin hot, vai onko hän musta niin hot, koska on tullut mulle niin rakkaaksi. Mä niin tykkään sen tukasta. Varsinkin märkänä. Ja suusta. Ja sit toi niskan kaari, joka tossakin kuvassa näkyy niin hyvin ja kaula, ja iho, joka jatkuu tonne paidan alle ja.. ..TUU JO KOTIIN! Mä niin odotan sua.