Mainonnan uhri

Mä oon alkanut tuntea äkillistä myötätuntoa heteromiehiä kohtaan. Mainokset ja media joka puolella tarjoaa joka päivä silmien eteen niin paljon paljasta naisen pintaa, että on ihme, miten yksikään hetero voi siinä myllytyksessä pitää ajattelunsa selvänä ja elämänsä koossa. Mun ajatteluni on riittänyt sekoittamaan jo yksi ainoa mainos, jonka joku on keksinyt laittaa esille pääkaupunkiseudun jokaiselle mainostaululle ja julkisen liikenteen seisakille.

Mainoksen miehellä on harmaat boxerit. Niistä näkyy läpi aavistus sisällä olevasta miehisyydestä, juuri sillä tavalla, että on pakko jäädä katsomaan tarkemmin. Ja lähempää. Eri kulmista. Pitkään ja hartaasti. Ja mieleen nousee ajatuksia. Kuvitelmia. Ihan erilaisia kuin siellä oli ennen mainoksen näkemistä. Ja kohta siellä ei liiku enää mikään. Mainokseen törmätessä mun koko maailmani pysähtyy.

Mulla ei oo mitään käsitystä, mitä mainos mainostaa tai mitä muuta kuvassa tapahtuu. Mä tiedän kuitenkin varsin tarkasti sen, että siitä on tehty kooltaan häiritsevän iso. Jos se olisi pienempi, sitä voisi estoitta jäädä tuijottamaan, mutta koko bussipysäkin seinän kokoisessa kuvassa on liian selvää, mitä kohtaa tuijotan, kun en saakaan katsettani enää irti. Ja koska mä en oo koskaan oikein osannut peitellä reaktioitani, mun jähmettymiseni paikoilleen mainoksen miehen boxerinsisältöä tuijottaen on jo pari kertaa saanut ihmisten päät kääntymään, ennen kun mä tajuan jähmettyneeni. Noloa.

Onnekseni oon huomannut, etten oo ainut, jonka mainos on hypnotisoinut. Tänään näin yhden neli-viisi -vuotiaan pikkutytön nenä melkein kiinni kuvassa, juuri siinä kiinnostavassa kohdassa. Hän ojensi kättään ja kosketti. Lapsen avoin kiinnostus sai mut suuresti huvittuneeksi ja tytön jatkaessa matkaansa äitinsä kanssa mä totesin vieressä istuvalle ystävälleni, että noin munkin tekisi mieli tehdä. Ojentaa käsi ja kokeilla. Ihan vähän vain.. "No kokeile", ystävä yllytti, eikä mua tarvinnut käskeä kahdesti.

Pysäkillä ei ollut muita, vaikka autoja ajoi ohi loppumattomana virtana, ja mä rohkaisin mieleni ja jotain suurta tyytyväisyyttä hehkuen ojensin käteni ja kosketin. Tuntui kylmältä, sateen kastelema suojalasi mainoksen päällä oli märkä ja.. kylmän lasin tuntuinen. Ei mitään muuta. Hetken piti oikein miettiä, että mitä ihmettä mä sitten odotin tuntevani. Hormonit ei kysy järkeä.

Tästä päivästä lähtien mä alan järjestelmällisesti vastustaa homoille suunnattua mainontaa. Eikö ne ihmiset siellä mainostoimistoissaan tajua, että mun pitää myös käydä koulussa ja syödä ja nukkua, enkä mä voi koko aikaa vain.. !! ..ajatella mainontaa. Törkeää seksuaalista häirintää!