Mikä on ihmisen luonne? Onko luonne se, mitä ihminen tuntee ja ajattelee vai se miten hän käyttäytyy?
Käyttäytymiseen vaikuttavat niin miljoonat opitut asiat, kulttuuritausta ja omat kokemukset. Kaksi täsmälleen samoin tuntevaa ihmistä voivat käyttäytyä aivan eri tavoin, toinen ilmaista negaationsa ja toinen pelkät iloiset tunteet.
Tasapainoisin ihminen on varmaankin silloin, kun ilmaisee kaikkia tunteitaan samassa suhteessa. En tarkoita että on iloinen yhtä usein kuin surullinen, vaan että ollessaan iloinen tai surullinen tuo kumpaakin tunnetta yhtä selvästi julki. Vai?
Onko sillä, jolla on paljon helliä tunteita, mutta rankka menneisyys ja tapa rähistä luonteeltaan vihaisempi kuin toinen, jolla on sama hellyys ja kyky näyttää se?
7 kommenttia
arosusi
5.1.2010 21:28
Hmm... Minusta tasapainoiselta vaikuttavat ihmiset eivät tuo esim. vihaansa julki kovin vahvasti, korkeintaan antavat turhaumuksen näkyä. Raivonpurkaukset eivät sovi aina edes läheisten ihmisten seuraan, mutta eivät nyt ainakaan kahvilaan tai kouluun. Sen sijaan iloa saa tuoda vahvastikin esiin ja silti vaikuttaa viehättävältä. Mitä ajan takaa on, että minusta saattaa juurikin olla niin, että tasapainoinen ihminen tuntee kaikkia tunteita (jos nyt ei täsmälleen samassa suhteessa), mutta tuo niitä tilanten mukaan valikoiden julki.
Mutta mitä sitten tarkoittaa tasapainoisella - onko se tällainen aikuinen ja tarpeen tullen hillittykin ihminen, jota minä ajattelen, vai voisiko se olla enemmänkin räiskyvä ehkä lapsenmielinenkin sähikäinen? Määritelmäkysymys varmaan :)
Jusa
8.1.2010 14:05
Minulla on ystävinä pari tosi temperamenttistä ihmistä. Ja kun suuttuvat sen kyllä kuulee.. mutta molemmat ovat sitten "suoria" luonteeltaan ja hiiltyvät "oikeista" asioista. Kun sanomiset on sanottu.. niin ne on sanottu.. eivät ole pitkävihaisia. Pidän molemmista juuri tuo suoruuden takia. Ei ole mitään kyräilyä, kaunaa sitten jälkikäteen. Mutta onhan siinä itsellä sulattelemista, mutta kun tuntee toisen niin :))
kesäpoika
8.1.2010 21:29
..mutta kumpaa kutsutaan luonteeksi, käytöstä vai tunteita?
arosusi
8.1.2010 23:29
Voiko noita edes erottaa, mutta siinä mielessä käytöstä varmaan, että muuta ei voi ulkopuolelta arvioida.
kesäpoika
14.1.2010 17:09
Minusta ne voi erottaa. Yhdessä pitkässä keskustelussa tässä blogissa yritin jo valoittaa sitä kantaani, mutta se taisi jäädä silloiselta keskustelukumppanilta ymmärtämättä, tai kenties hän vain oli eri mieltä.
Esimerkkinä auttavaisuus. Minusta ihminen on luonteeltaan auttavainen, kun hän auttaa muita mielellään. Käytökseltään hän on auttavainen, auttaa hän muita millä tahansa motiivilla, vaikka itsekkäistä tekijöistä.
Ja kuten tässä bloggauksessa jo otin esimerkiksi, että kaksi täysin samoin tuntevaa ihmistä voi ilmaista itseään hyvin eri tavoin. Esim. toinen vain negatiiviset tunteensa ja toinen positiiviset. Käytös kun muokkautuu kasvatuksen ja kulttuurin mukana tavoilla, joilla luonne minun mielestäni ei muokkaudu.
Ajatteleeko joku toisin?
kesäpoika
14.1.2010 17:11
Hmm.. nyt mä käytin jo sanaa luonne toisessa ehdottamassani merkityksessä.. Korjaan, että käytös muokkautuu tavoin, joilla tunteet eivät mielestäni muokkaudu.
arosusi
14.1.2010 20:11
Siinä mielessä tunteetkin varmasti muokkautuvat ympäristön vaikutuksesta, että oppii suhtautumaan ulkoisiin asioihin eri tavalla. Harvoinhan tunteet ovat puhtaasti sisäsyntyisiä - ne ovat useimmiten reagointia ympäristöön. Esimerkiksi jos oppii kasvatuksen myötä ymmärtämään "tyhmiä ihmisiä", ei ehkä enää tunnekaan vihaa vaan sympatiaa heidän kanssaan keskustellessaan. Voisiko näin ajatella tunteiden muuttuneen? Käytös saattaa kuitenkin olla ihan samanlaista kuin alun perin, jos vähän teoretisoidaan ;)
Ja jos luonne määritellään noin kuin sen määrittelet (aidot sisäiset tunteet eikä käytös), niin silloin ulkopuoliset henkilöt eivät pysty koskaan varmasti antamaan arviota toisen ihmisen luonteesta. Jos meillä on nuo kaksi samanluonteista ihmistä, joista toinen ilmaisee pääasiassa negatiivisia tunteitaan ja toinen pääasiassa positiivisia, tuskinpa ulkopuoliset henkilöt osaisivat ajatella heistä, että onpas noilla kahdella samanlainen luonne! :) Sinänsä määritelmä on ihan järkeenkäypä, mutta vähän käyttökelvoton. Ehkäpä tuo on "ideaali määritelmä", ja käytännössä luonteella kuitenkin tarkoitetaan sitä kuvaa, joka ihmisestä välittyy ulospäin (=käytös).