Kasvu

Tänään tuli kivoja uutisia. :) Mun ikävöity ystäväni on palaamassa Jenkeistä takaisin Suomeen ensi viikolla. :) Kyllä mä oon jo odottanutkin.. se on viettänyt siellä jo iäisyyksiä.

Perjantaina pitää juhlia tytön paluuta. Ja sitten jos lauantaina tai sunnuntaina saisin sen kylään. On ainakin miljoona asiaa, jotka pitää saada kertoa, ja kysyä. Siitä tulee hienoa.. saada taas istua vieretysten ja katsoa silmiin kun puhuu. Sitä ei mikään yhteydenpitoväline korvaa. Ei millään.

Sitten meillä on vanha porukka taas koossa, kaikki samassa paikassa samaan aikaan. Aika paljon asioita on muuttunut sen jälkeen, kun tyttö lähti. Meidän alkuperäisen kolmen kundin ja kahden tytön jengissä mun ja yhden pojan välit on viilenneet, sen poikaystävä on nykyään paljon läheisempi meille kaikille. Mukaan on tullut uusi tyttö mun koulusta, nykyinen bestikseni. Ja toisen tytön lapsi on kasvanut niin paljon, se ei varmaan tunnista enää palaavaa tyttöä. Miten voisikaan. Toinen poika on löytänyt miehen. Vanhemman. Ne liikkuu vähän eri porukoissa, minun ja sen välit on lämpimät, mutta jenginä ei oikeastaan kyläillä niillä. Ehkä mies tuntisi itsensä ulkopuoliseksi. Kolmas poika olen minä.

Palaava tyttö tietää kyllä tämän kaiken, muttei ole ollut mukana elämässä uutta tilannetta. Mäkin tiedän paljon asioita, mitä siellä kaukana on sille tapahtunut, mutten voi ymmärtää niiden merkityksiä. Ehkä sitten, kun näen miten paljon se on muuttunut.

Yläasteajat on peruuttamattomasti ohi. Me aletaan olla aikuisia. Kukaan ei enää asu vanhempiensa luona. Kolmesta pojasta on tullut kolme homoparia, kahdesta tytöstä palaava tyttö ja yksinhuoltajaäiti. Uusi tyttö ja sen mies. Vai kuuluisiko sanoa uusi nainen?

Elämään kuuluu niin paljon sellaista, mitä ei voi kertoa. Toivon, ettei me olla kasvettu vielä erilleen, vaikka ollaan kasvettu erillämme.