Isoveli

Me ollaan alettu seurata Big Brotheria. Ekan kokonaan katsomani lähetyksen jälkeen olin jo koukussa, vaikka en aiemmin oikein ymmärtänyt mitä ideaa koko ohjelmassa on. Katsomatta ei voi ymmärtää, mistä siinä on kyse, ja siinähän on kyse ihmisistä. Ja niistä minä tunnetusti pidän. :)

Meille on jo vajaan viikon seuraamisen jälkeen vakiintunut eka BB-pohjainen sisäpiirivitsi.. Mun uskovaisuuteni lienee tunnettu tosiasia kaikille blogia seuraaville, ja kun siitä puhuminen on aina niin vakavaa ja totista puuhaa, sitä täytyy välillä keventää. En mä ole vakava enkä totinen ihminen, vaikka puhunkin vakavia. Siksi mulle on tullut tavaksi kunnon pälätyksen jälkeen lopuksi nostaa molemmat kädet ilmaan ja sanoa Hallelujaa, ikäänkuin loppukevennykseksi, tyyliin Ugh, olen puhunut. Nykyään rakas reagoi siihen taputtamalla käsiään. Tap tap tap tap, "Hyvin sanottu."

BB:tä seuranneet tietää, mistä puhun, muille en jaksa selittää. Ei tilannehuumoria voi selittää. :)

Big Brother ja Jenni Vartiaisen levy ovat mun elämässäni nyt uusinta uutta, muuta ei sitten oikeastaan kuulukaan. Koulussakin käyn lähinnä harrastemielessä, nyt on menossa niin kevyt jakso. Elämä on oikein mukavaa. :)

Hallelujaa!