Homopojat

Mä oleilin tänään tyytyväisenä iltapäivään saakka pelkissä joululahjaksi saamissani kalsareissa ja kävin välillä kurkkimassa itseäni peilistä. Nää istuu kyllä niin hienosti, ja se on epäilemättä suuren etsintätyön tulosta, kun mun kokoisia kalsareita ei oikein oo. Aina ne on väärän malliset jostain kohtaa ja lököttää perseeltä kuin yrittäen paljastaa mun sisäisen hopparini, jonka olemassaoloa en tunnusta.

Treeneihin ja alakertaan pentujen luo lähtiessä puin lisää rakkaalta lahjaksi saatua; keskenään samaa sarjaa olevat farkut ja paidan, joiden rintamuksessa ja takataskussa on sama karikatyyrimäinen kuva koiran sivuprofiilista ja teksti Doggy Style. :D Pieni kaksimielisyys saa mut nauramaan aina yhtä varmasti ja rakas kyllä tietää. Eikä ne edes oo lainkaan lapselliset, vaikka siltä voi kuulostaa.

Mä halin ja kiittelin rakasta tyytyväisenä vaivan näkemisestä ja rakas loisti omaa tyytyväisyyttään. Selitti, miten oli miettinyt kaupassa, että näin levee sen rintakehä on ja hartioilta näin ja sit tää paita menis näin ja tää on siis oikea koko. Yhdessä peilattiin mun vaatteita ja selitettiin miten hieno valinta ja kylläpä nyt istuu, ihan niin kuin kaupunkilainen homopari vain osaa, kunnes jonkin ajan kuluttua lopetin ja totesin, että kyllä mekin osataan olla pinnallisia.

"Ei olla", sanoi rakas "kyllä mä rakastan sua ilman vaatteitakin."

:O :) :D xD Epäilemättä.