Hetkessä

Tartu hetkeen.

Ikivanhoja viisauksia.

Druusi kirjoitti blogissaan tästä hetkestä iloitsemista ja sai mut miettimään samaa asiaa. Oman historiani takia mä vaan vierastan ihan hirveästi kaikkiea puhetta, joka vaikuttaa positiivisuusideologialle, vaikka tiedänkin, että siinä on paljon totta. Vierastan sitä kuitenkin niin paljon, että mä ajattelin asian toista puolta. Niitä negatiivisia asioita, ja hetkeen tarttumista silloin, kun menee huonosti.

Hetkeen on oikeus tarttua silloinkin, kun menee huonosti. Mä en tarkoita kaikesta valittamista, vaan ihan oikeita ongelmia. Suurimmat traumat ihmisille jää tapahtumista silloin, kun elää pitkään sekasorrossa, eikä ole aikaa tarttua hetkeen ja todeta voivansa tosi huonosti NYT, vaan on ajateltava sitä tulevaa ja miten siitä selviytyy. Hetket jäävät elämättä, joskus pitkältäkin ajalta ja myöhemmin ajateltuna ei oikein edes muista, mitä silloin teki ja mitä tapahtui. Eikä siitä pääse yli, niistä muistoista, joita ei kunnolla muista.

Niihin hetkiin on paljon, paljon vaikeampi palata jälkikäteen uudelleen todetakseen sen, mitä todella tapahtui.

Tästä hetkestä ei tarvi iloita, mutta sitä pitää kunnioittaa. Jokainen hetki on totta, vaikka se meneekin ohi ja katoaa. Se jättää silti jäljen.

Syy, miksi vierastan positiivisuuspuheita on siinä, että niin usein sillä mitätöidään oikeus elää tätä hetkeä. Ei aika paranna haavoja. Niitä parantavat ihan muut asiat, vaikka ne tarvivat aikaa vaikuttaakseen.

Mulle tulee mieleen vitsi, jonka martin kertoi jossain Ranneliikkeen keskustelussa. Siinä poika kertoo vanhemmilleen löytäneensä tyttöystävän, ja pojan vanhemmat reagoivat heterouteen torjuen.. Tuo voi olla ohimenevä vaihe, mieti vielä, ennen kuin ryhdyt mihinkään. Juuri niin kuin varmasti miljoona homoa on tässä maassa saanut kuulla ohjeekseen.

Miksi pitäisi odottaa tunteen ohimenoa, jos rakastan häntä nyt? Se, rakastanko häntä huomenna, on ihan toinen kysymys, eikä sitä voi tietää, eikä siihen vedoten voi jättää tätä hetkeä kokematta tai tunnetta elämättä.

Nuoria mitätöidään usein nuoruuden katoavaisuudella. "Kyllä sinäkin muutat mielesi, kun aikuistut." Entä sitten? Mä olen tätä mieltä nyt, ja kyllä se pitää ottaa huomioon, vaikka asiat voivatkin muuttua joskus.

Kaikkihan muuttuu. Ja kaikki katoaa.

Ja kaikki tunteet ovat hetkessä.