Mä jaksoin vuoden verran olla vanhempana pikkusisaruksille ja äidille ja hoitaa kodin, raha-asiat, kaupassakäynnit, koulun ja harrastukset. Sitten en oikein enää jaksanut.
Pikkuveli alkoi oireilla. Veli pissasi sänkyynsä öisin ja housuihinsa päivisin, huusi, löi ja potki. En tiedä oliko mun haluni yrittää pitää perhe koossa lojaaliutta vai pelkkää menettämisen pelkoa, joka oli alkanut sisälläni kasvaa, mutta yrittämällä enemmän, mihin pystyin, tein enemmän vahinkoa kuin hyvää.
Elämä oli sekasortoa. Ruoka palaa pohjaan hellalla, mun pitää päästä lähtemään ja veli kiljuu kuset housuissa ja äiti tuijottaa seinää. "Sä voisit joskus tehdä jotain!" mä huudan niin kovaa kuin osaan ja äiti tuijottaa seinää. "Sä voisit joskus tehdä jotain!" mä huudan ja lopulta lyön. Äiti tuijottaa seinää.
Olin neljäntoista, kun viimein hain apua. Äiti pääsi sairaalaan ja me lapset opimme muuttamaan. Välillä oltiin kotona, välillä milloin missäkin. Elämästä tuli sarja menetyksiä.
Olisin varmasti mennyt rikki, jollen olisi - äkisti ja yllättäin - kasvanut isoksi. Löysin pojat, miehet, rakastumisen ja seksin. Sen jälkeen kaikki muu tuntui sivuseikalta. Olin keksinyt tapani saada huomiota milloin haluan ja se toimi. Musta tuli kova poika rakastumaan ja äkkiä oli paljon parempi olla.
Oli hän, jonka tapasin hotellissa. Mä kuvittelin hänen rakastuvan minuun ja että me alamme elää yhdessä, että voisin muuttaa hänen luokseen ja hän palvoisi minua. Hän palvoi minua kolme päivää ja palasi vaimonsa luo.
Oli eräs toinenkin.
Oli hän, joka kutitteli ja kiusoitteli mua koulussa ja yhden kerran tuli yöksi. Mä uskon hänen pelästyneen enemmän itseään kuin minua ja hän päätti tulla heteroksi. En usko hänen onnistuneen.
Oli hän, josta tuli ensimmäinen rakkauteni. Me olimme yhdessä koko kesän ja erosimme, pääsin hänen luokseen syyslomaksi ja erosimme taas.
Oli hän, joka oli tunnettu ilkeydestään ja suorista puheistaan. Me olimme yhdessä ja erosimme monta kertaa.
Vappuna, kun mulla oli ikää viisitoista vuotta ja yhdeksän kuukautta, olin ensimmäistä kertaa treffeillä rakkaan kanssa.
1 kommentti
Vermillion
5.2.2007 02:41
Rakastumisella on helppoa täyttää elämänsä aukot. Joskus tuntuu että liiankin helppoa.
Why then, O brawling love! O loving hate!
O any thing, of nothing first created;
O heavy lightness! serious vanity!
Mis-shapen chaos of well-seeming forms!
William Shakespeare - Romeo & Juliet