Båten

Aluksi tuntui vähän orvolta olla laivalla yksin.

Mulla on töitä Tukholmassa, projekti jonka alku on siirtynyt ja venynyt, mutta vihdoin jotain näyttäisi alkavan. :) Mä kävin paikanpäällä näyttäytymässä päätösten tekijöille, mutta rakas ei päässyt mulle matkaseuraksi. Loppujen lopuksi oli ihan hyvä kokemus olla reissussa itsenäisesti.

Laivalla kävin syömässä, shoppailemassa ja bongailin homoja. Niitä löytyi kolme paria. Kävin laulamassa karaokessa Päivänsäteen ja menninkäisen Ennen päivänlaskua ei voi -kirjan innoittamana ja Frederikiä ihan kurillani. Kävin hakemassa ruutu- ja raitapaitamiesten vaimoja tanssiin, joka oli ehdottomasti hauskinta koko illassa. Joidenkin kanssa juteltiin pidempäänkin. Ruutu- ja raitapaitamiehet eivät tuntuneet pahastuvan, mä oon kai riittävän nuori ja riittävän sukupuolineutraali, etten tunnu uhalta tai kilpailijalta, ja rouvat tuntuivat olevan mielissään. Mielissään siitä, että haetaan ja siitä, että pääsee tanssimaan. En nähnyt muiden hakevan ketään.

Myöhemmin discossa eksyin ikäiseeni seurueeseen, jossa join kunnes alkoi väsyttää. Yhden tytön kanssa vaihdettiin numerot ja mese-osoitteet. Aamuyöllä me istuttiin kahdestaan ikkunalaudalla käytävän varrella katsellen vettä, juteltiin ihmissuhteista ja halittiin.

Takaisin hyttiin suunnistaessa olin jo niin humalassa, että laivan käytävät olivat kapeutuneet ja keinuvat. Puolisammuneena oli helppo nukahtaa hytissä yksin. Sitä en kotona osaa, yksin nukahtamista.

Aamupalabuffetissa oli täyttä. Mä istuin yksin kahdeksan hengen pöytään, se oli ainut kokonaan vapaa pöytä, enkä tahtonut tuppautua kenenkään seuraan. Mun seuraksi tuli perhe pienen vauvan kanssa, jota mä sain vuorollani hyssyttää sylissä. Pelkkää vauvaa, en sentään koko perhettä. :) Hän oli suloinen. Mä kerroin meille tulossa olevasta pienestä ja mietin vasta myöhemmin laivasta ulos kävellessä, että mitähän olin mahtanut puhua ja miten. "Mun ja mun siskon vauva" voi kuulostaa vähän oudolle vieraissa korvissa.