Aamukahvi

Huomenta maailma.

Kello on vähän vaille aamu kuusi tätä aloittaessa. Oon ollut hereillä jo puolisen tuntia, vaikkei ennen yhdeksää kukaan kaipaa minua minnekään.

Villasukat, kupillinen kahvia ja ulkona pimeää. Työmatkalaiset eivät ole liikkeellä ihan vielä.

Viime päivinä on ollut raskas tunnelma. En tiedä, ovatko muut ilkeitä vai minä liian herkkä, mutta oon harmistunut monelle ihmiselle, enkä tahdo nähdä niitä enää. Olen kyllästynyt sovittelemaan ja paikkaamaan välejä enää kenenkään kanssa. En kanna katkeruutta tai ole anteeksiantamaton jos anteeksi pyydetään, mutta tämä meni nyt näin ja loppui.

Minua ei kohdella huonosti tai puhutella rumasti ilman syytä. Mulla ei ole enää tarvetta miellyttää ketään. Se siitä.

Sohvalla odottaa torkkupeitto ja dekkari. Ja kohta minä sitä että rakas herää. Tänään on aamulla aikaa.