[Tässä blogisarjassa kerron Setan varhaishistoriasta siltä osin kuin olen itse henkiiökohtaisesti ollut mukana tapahtumissa. Tämä liittyy vuoden 2010 alussa julkaistavaan Setan varhaishistoriaan, jota viimeistelee Anssi Pirttijärvi].
--
Helsingissä järjestettävän lyhytterapiakonferenssin osanottajia 5.9.2009. Konferenssin järjestäjä oli European Brief Therapy Association yhteistyössä Helsingin yliopiston, Taitoba-koulutusorganisaation sekä ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa edistävän Ratkes ry:n kanssa.
Olen jonkin verran jo luennoinut omilta erikoisalolltani (seksuaalisuus, toiseus ja sukupuolen tutkimus) Ratkesin piirissä järjestetyissä koulutusseminaareissa lyhytterapeuteiksi valmistuville opiskelijoille.
Tutustuin tässä konferenssissa yleisemmin kansainvälisten lyhytterapeuttien asenteisiin seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Asenteet tuntuvat asiallisilta ja mielet avoimilta. Nykypäivän lyhytterapeutit eivät leimaa asiakkaitaan seksuaalisen suuntautumisen perusteella, vaan antavat asiakkaan itse määritellä hoidon tavoitteet.
Myron Gessner on valmistunut samasta instituutista (William Alanson White Institute), josta väitöskirjani psykoanalyysin alan ohjaaja Jack Drescher, joka kirjoittaa ensi keväänä ilmestyvään suomalaiseen teokseen sateenkaarikansan mielenterveyshoidoista, jonka toimitustyössä olen mukana.
Konferenssiin osallistuminen on minun omassa elämässäni tärkeä aikamerkki. 40 vuotta sitten makasin kuin lahna psykoanalyytikon sohvalla sairaaksi määriteltynä potilaana joka yritti päästä eroon homoudesta psykoanalyysin avulla. Tänään toimin psykoterapeuttien kouluttajana varoittaen psykiatrisen leimaamisen ja vallankäytön vaaroista.
Kerroin vertailevasta tutkimuksestani psykoanalyysin ja lyhytterapian välillä. Kävin 1970-luvun alussa neljän vuoden ajan psykoanalyysissä neljä kertaa viikossa. Koska vuodessa oli 48 analyysiviikkoa, kävin yhteensä 192 tuntia vuodessa hoidettavana. Neljän vuoden hoidon aikana olen siis käynyt 768 tuntia hoidossa. Olen maksanut näistä parin urheiluauton verran rahaa. Itse saatoin itseni sellaiseen liemeen, että jouduin myymään asuntoni.
Olin siinä vaiheessa hyvin masentunut koska olin homo. Menin psykoanalyytikon hoitoon, joka alkoi poistaa minusta homoutta eikä masennusta. Psykoanalyysi vain pahensi masennustani.
Vuosina 2004-2006 kävin noin 20 kertaa lyhytterapiassa. Terapian nimellä tai koulukunnalla ei ole suurta merkitystä. Sensijaan terapeutin asenne ja suhtautuminen ovat ratkaisevia. Terapeutti kuunteli minua tarkasti ja otti minut tosissaan. Sain nostettua itseni pystyyn, työkykyiseksi ja tuotteliaaksi jälleen.
On miellyttävä kokemus nähdä miten asenteet ovat muuttuneet koko maailmassa ja olla omalta osalta tuomassa edistystä Suomeen.
--
Kuva: Kuvassa olen (musta paita) lounaalla minua vastapäätä istuvan bulgarialaisen psykiatrin Plamen Panayotovin sekä yhdysvaltalaisen psykiatrin Myron Gessnerin (sininen paita) kanssa. Kirjoitajan oma kokoelma.
