Osallistuin kutsuttuna Suomen ev-lut kirkon Yhdenvertaisuus ja kirkko -hankkeen käynnistäneeseen seminaariin 17.4.2009 muiden yhteysliikkeen edustajien, (rovasti Liisa Tuovinen ja pastori Arja Penttinen) sekä Sexpo-säätiön toiminnanjohtajan Jussi Nissisen kanssa. Me kaikki neljä kuulumme työryhmään, joka työstää Sateenkaarikansan hyvä hoito -teosta, joka ilmestyy vuoden 2010 maaliskuussa.
Tilaisuuden järjestäjänä oli Kirkkohallitus. Hankkeen tarkoitus on selvittää, miten Yhdenvertaisuuslain määräykset toteutuvat kirkon toiminnassa. Hankkeen ohjausryhmän sihteeri Kati Jääskeläinen totesi avauspuheessaan, että "...tavoitteena on kirkko, jossa yhdenvertaisuus otetaan vakavasti ja nostetaan rohkeasti esille. Tavoitteena tulee olla kirkko, joka on yhdenvertaisuusasioissa edelläkävijä".
Vuonna 2004 voimaan astunut yhdenvertaisuuslaki velvoittaa myös kirkkoa edistämään yhdenvertaisuutta toiminnassaan. Laissa pyritään myös korostamaan syrjinnän kohteeksi joutuneiden mahdollisuuksia puuttua kohteluunsa.
Laissa kielletyt syrjintäperusteet ovat lakitekstin mukaan "sukupuoli, kä, etninen tai kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, terveydentila, vammaisuus, sukupuolinen suuntautuminen ja muu henkilöön liittyvä syy".
Aivan aluksi kiinnitin yhdessä pastori Arja Penttisen kanssa huomiota siihen, että lakitestin sanamuoto on vanhentunut. Nykykielessä käytetään termiä 'seksuaalinen suuntautuminen' lesboista, homoista ja bisseistä ja termiä 'sukupuolen moninaisuus' transihmisistä. Läsnä ollut STM:n ylitarkastaja Minna Lundell-Kiuru Tasa-arvovaltuutetun toimistosta vahvisti, että tulevassa lainsäädännössä ja virkakielessä otetaan käyttöön tällainen terminologia.
Tilaisuuden avasi kirkkoneuvos Risto Voipio Kirkkohallituksesta. Hän myönsi, että kirkon sisällä on paljon ongelmia, mutta että Yhdenvertaisuuslaki ja Työsopimuslaki syrjintäkieltoineen koskevat ehdottomasti myös kirkkoa.
Risto Voipio käsitteli myös syrjintää ja kiusaamista kirkon sisällä. Hänen mukaansa kirkko on mainettaan parempi, mutta kirkon 20 000 työntekliijän keskuudessa ilmenee myös kiusaamista mm. seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin perusteella.
Voipion mukaan kiusaamiseen ei ole helppoa puuttua, koska se on osittain subjektiivinen kysymys ja tapahtuu peitellyin keinoin. Hänen mukaansa kuitenkin kirkon on toimittava niin kuin se opettaa, lähimmäisenrakkauden edistämiseksi.
Juhani Kortteinen Sisäasianministeriöstä teki katsauksen Suomen hyväksymiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka on omaksuttu vuonna 1995 hyväksytyssä uudessa perustuslaissa. Vuonna 2004 voimaan astunut Yhdenvertaisuuslaki (YhdVL) on edistysaskel siinä mielessä, että siihen on sisällytetty EU:n rasismidirektiivin ja työsyrjintädirektiivin määräykset ja siinä on otettu käyttöön ns. jaetun todistustakaan periaate.
Tämä tekee helpommaksi nostaa syytteitä syrjinnästä. Aikaisemmin rikosoikeudellinen näyttökynnys on oillut kovin korkea ja syrjinnän kohteeksi joutuneen on ollut vaikeaa ja kallista vaatia oikeutta itselleen. Jaetun todistustaakan periaate tarkoittaa, että syrjintätapauksen voi helpommin nostaa ja syrjinnästä syytetyn velvollisuutena on osoittaa, että hän ei ole harjoittanut syrjintää. Jaetun todistustaakan periaatetta voidaan soveltaa vain Yhdenvertaisuuslaissa.
Kortteisen mukaan tarvoitteena on tosiasiallinen tasa-arvo, jonka toteuttamiseksi tarvitaan joskus syrjittyjen ryhmien positiivista erityiskohtelua syrjinnän aiheuttamien kielteisten vaikutusten kompensoimiseksi.
Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Jussi Nissinen puhui kaksinaismoraalista, asioiden esille nostamisen tarpeellisuudesta, myös omiensa piirissä. Hän arvosteli epäkohdista vaikenemista ja toiseuden tuottamista siten, että vallassa oleva ryhmä pitää omia arvojaan ja normejaan ylivoimaisina ja korottaa itsensä muiden yläpuolelle.
Nissisen mukaan tällainen itsensä kohottaminen muiden yläpuolelle johtaa helposti kiusaamiseen, erityisesti yhteisöissä joissa vallitsee jäykkä valtahierarkia. Sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Jussi Nissinen tarkasteli keinoja vähentää toiseuden tuottamista.
Siinä on tärkeää tulla tietoiseksi omista projektiomekanismeistaan, joiden avulla yksilö pyrkii heijastamaan itsessä koetut kielteiset piirteet ulkopuolisiin ryhmiin ja ihmisiin.
Koko yhdenvertaisuusseminaari oli hyvä alku ja lajissaan ensimmäinen, jossa myös itse lesbot ja homot ovat kutsuttuina puhuneet omassa asiassaan kirkon johdon kanssa.
Läsnäolijoiksi oli luonnollisesti valikoitunut ihmisiä, jotka jo muutenkin toimivat hlbtiq-ihmisten tasavertaisuuden puolesta. Vallitsi laaja yksimielisyys siitä, että kirkon sisällä -kuten laajemmalla yhteiskunnassa - vielä vallitsee suurelta osin vaikeneminen ja kaksinaismoraali ja että "kirkkolaiva kääntyy hitaasti".
Tämä oli kuitenkin hyvä alku avoimelle ja rehelliselle keskustelulle ja konkreettisten syrjinnän vastaisten toimenpiteiden aloittamiselle yhteistyössä kirkon ja hlbtiq-ihmisten välillä.
