Kahden herneen kolinaa

On tärkeä muistaa syödä hyvin ja ravitsevaa ruokaa!
Jos ammattisi kuitenkin on esim. lentoemäntä, niin siitä voidaan hieman tinkiä :D

This makes you think real hard about how you treat others. Others deserved to be loved no matter what their preference is. We need to learn to respect each other.

I am the girl kicked out of her home because I confided in my mother that I am a lesbian.

I am the prostitute working the streets because nobody will hire a transsexual woman.

I am the sister who holds her gay brother tight through the painful, tear-filled nights.

We are the parents who buried our daughter long before her time.

I am the man who died alone in the hospital because they would not let my partner of twenty-seven years into the room.

I am the foster child who wakes up with nightmares of being taken away from the two fathers who are the only loving family I have ever had. I wish they could adopt me.

I am the girl whose friends no longer let me hug them when I told them I was bisexual.

I am one of the lucky ones, I guess. I survived the attack that left me in a coma for three weeks, and in another year I will probably be able to walk again.

I am not one of the lucky ones. I killed myself just weeks before graduating high school. It was simply too much to bear.

We are the couple who had the realtor hang up on us when she found out we wanted to rent a one-bedroom for two men.

I am the person who never knows which bathroom I should use if I want to avoid getting the management called on me.

I am the mother who is not allowed to even visit the children I bore, nursed, and raised. The court says I am an unfit mother because I now live with another woman.

I am the domestic-violence survivor who found the support system grow suddenly cold and distant when they found out my abusive partner is also a woman.

I am the domestic-violence survivor who has no support system to turn to because I am male.

I am the father who has never hugged his son because I grew up afraid to show affection to other men.

I am the home-economics teacher who always wanted to teach gym until someone told me that only lesbians do that.

I am the man who died when the paramedics stopped treating me as soon as they realized I was transsexual.

I am the person who feels guilty because I think I could be a much better person if I did not have to always deal with society hating me.

I am the man who stopped attending church, not because I don't believe, but because they closed their doors to my kind.

I am the person who has to hide what this world needs most, love.

I am the person who is afraid of telling his loving Christian parents he loves another male.

----

Aiheeseen liittyvä video YouTubessa:

Kuten kirjoitin tänään uutisten puolelle, 16 helsinkiläistä yritystä on jo liittynyt listalle, jossa on Hesan homoystävälliset toimitsijat.
Laitoin asiasta linkin myös Naamakirjaprofiiliini ja eräs heterotuttuni kommentoikin sitä omalta osaltaan osuvasti:
"Eikö se ole ihan itsestäänselvyys, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla...? Vai onko muut firmat sitten homovihamielisiä, ei kai?"

Aluksi mietin, mitä tuohon voisi vastata. Eihän se niinkään ole? Vai onko?
Olen sitä mieltä, että tuossa kommentissa on vinha perä; yrityksetkään, jotka eivät ole tuolla listalla, eivät ole homovihamielisiä, per se. Se on ennemminkin ajattelemattomuutta, mitä sieltä suunnalta saattaa tulla.
"Ai, olette varanneet huoneen, missä on yksi, leveä sänky", sanoi hotellin vastaanottovirkailija toissakesänä Irlannissa minulle ja silloiselle (jota luulin elämäni rakkaudeksi, olinpa väärässä) poikaystävälleni, "Voidaan kyllä vaihtaa se kahdeksi erilliseksi sängyksi, kun niitä huoneita on nyt vapaana."

Tällä Helsingin kaupungin juttusella pyritään välttämään näitä tilanteita.
Toisaalta, meilläkin saattaa olla pitkä matka Roomaan - Ikuiseen kaupunkiin.
"Tervetuloa meille. Teille onkin varattu huone, missä on yhteinen sänky. Oikein mukavaa oleskelua täällä. Toivottavasti viihdytte."

Minusta on ihana nähdä, että Suomessakin aletaan kiinnittää huomiota tällaiseen, muissa Pohjoismaissa se on kai vähäisempää (nyt on tunnustettava, etten tiedä ja olen aivan pimennossa asian suhteen - asiasta enemmän tietävät varmasti osaavat ja voivat valaista minua tästä). Miksi ihmeessä joku booking.com laittaa sivuilleen "homoystävällinen" lätkän, minkä takaa löytyy kuitenkin ne kaikki samat hotellit, kuin ilman sitäkin? Ei ole homoystävällisyyttä ehdottaa ensimmäisenä vaihtoehtona kahdelle miehelle erillisiä sänkyjä sillä tavalla, että asiakas joutuu itse sanomaan, että "tässä ei kuulkaas ole oikeasti mitään virhettä, tiedän mitä varaan".

'nuff said.

"The biggest disease today is not leprosy, or tuberculosis, but rather the feeling of being unwanted, uncared for, and deserted by everybody. Every time you smile at someone, it is an action of love, a gift to that person, a beautiful thing."
-Mother Teresa

---

'nuff said?

Varmasti (vai toivottavasti?) moni on huomannut, etten ole bloggaillut aikoihin täällä. Well, minulle iski blogi-väsymys omani suhteen ja sen seurauksena tarvitsin aikaa etsiä jotain uutta ja ihmeellistä.

http://druusi-druusi.blogspot.com/

Lisäksi tänään alkaa ensimmäinen viikkoni sinkkuna sitten.. hyvin monen vuoden.
Karma.

Anteeksi.

Kello on puoli yksitoista illalla ja metroaseman laituri on täynnä ihmisiä eräällä keskusta-alueen metroasemalla. Mihin he kaikki ovat menossa - mistä he ovat tulossa.

Minä olen tulossa teatterista, vasemmalla puolellani kuuluu ruotsia ja englantia. Oikealla puolellani oleva nainen puhuu englantia selkeästi amerikkalaiseen tapaan. Suljen hetkeksi silmäni ja annan itseni vaipua kielten sekamelskaan. Oikealla puolellani oleva nainen kehuu illan näytöstä ja musiikkia, samalla mainiten Broadwayn olevan niin paljon tätä tasoa alapuolella. Amerikkalaiselta se on varmasti kohteliaisuus.

Hetken kuluttua tuulenpuuska liikuttaa aseman muuten liikkumatonta ilmaa - metro on saapumassa. Sitten seuraa ilmiselvä otsonin tuoksu ja kolina. Avaan silmäni ja katselen metroa. Ensimmäinen vaunuosasto näyttää tyhjältä. Olisinpa tajunnut jäädä junan etuosaan - olisin saanut istumapaikan. Tiedän kokemuksesta, ettei niin käy, kun odottaa junan keskivaiheilla. Kaikki haluavat junan keskivaiheille.

Metrossa katselen ihmisiä ympärilläni. Jokainen istumapaikka on täynnä, ihmiset puhuvat iloisesti keskenään, seuraavassa "aulassa" nuori pariskunta nojailee toisiinsa ja katselee toisiaan silmiin ilmiselvästi rakastuneina. Minä? Minä seison ja nojailen oveen ja takanani olevaan ikkunaan, katselen muita, saamatta istumapaikkaa (kuten arvelinkin). Joku nuori mies vastaa katseeseeni ja hymyilen hänelle. Hän hymyilee takaisin ennen kuin kääntää katseensa takaisin ilmaislehden iltapainokseen, jonka kannessa lukee kissankokoisin kirjaimin "Change has come..."
Hetkessä mieleeni nousee kuva Helsingin metrosta. Ihmiset istuvat ainoan metrolinjan oransseilla muovipenkeillä, tuijottaen kulmiensa alta joko ikkunasta ulos tai tuijottaen avautuville oville toivoen, ettei sieltä ilmesty joku känniläinen istumaan viereen haisemaan ja puhumaan heille. Kukaan ei varmasti uskalla puhua kenellekään ja varmasti kukaan ei katsele toisten puuhia.

Olen omalla tavallani tyytyväinen, ettei minun tarvitse matkustaa Helsingissä metrossa - Lontoossa se on ihan ok matkustusmuoto, jopa myöhään illalla.

Aamusta pitäisi herätä noin... hmm... 5h päästä ja minun sitä ennen pitäisi keksiä viisi viisua, kun Scherzo minut siihen haastoi mukaan (kuin levyraadissa ikään).

1.) Belinda Carlisle - La Luna
En tiedä miksi tämä on soinut varmaan kuukauden enemmän ja vähemmän päässäni. Ja se vain saa mut tietynlaiseen mielentilaan.

2.) Glukoza - Schweine
http://uk.youtube.com/watch?v=9Es1nPWzJ-0
Need I say more? GTA IV:n soundtrackilta, jokseenkin vetävä viisu.

3.) Rajaton - Ikävöi, ihminen
Kotimaista musiikkia, joka kolahtaa. Syksyistä ja erään suomalaisen runoilijan sanoihin liittyy jotain taikaa.

4.) Loreena McKennitt - The Mystic's Dream
Loreenan konsertti oli ja meni ja minä en päässyt paikalle. Sydämeni itkee verta vieläkin tästä asiasta.
http://uk.youtube.com/watch?v=IGDoHh2wtz4
Ehkä jonain päivänä löydän tien Avaloniin. ;)

5.) Taru sormusten herrasta - Oi Lorien
Kauan, kauan sitten, maailman toisena aikana, Ryhmäteatteri esitti Suomenlinnassa eeppisen näytelmän Taru sormusten herrasta. Miitta Sorvali oli Galadriel ja lauloi tämän laulun, jonka sanat olivat alun perin J.R.R. Tolkienin käsialaa, mutta mestarillisesti suomeksi käännetyt. Musiikin takana oli Toni Edelmann.

Tuossa minun viisi viisuani. Haastan mukaan viisi ensimmäistä, jotka lukevat tämän ja eivät ole vielä tähän vastanneet. ;D

Muutama päivä takaperin olin Kaivopihalla menossa Suomalaiseen kirjakauppaan. No, tämä kyseinen sisään-/uloskäynti on jonkinlaisen ihme rakennustyön alla ja tuttujen kahden oven sijaan käytössä on vain yksi ovi.

Sisältä oli samaan aikaan tulossa ulospäin vanhempi rouvashenkilö, sen verran pitkan "matkan" päässä, että olisin vallan hyvin ehtinyt ennen häntä sisälle ja tämän lisäksi rouvalla ei ollut kuin käsilaukkunsa matkassa, eli senkään takia en olisi tuntenut huonoa omaatuntoa mennessäni ensin sisälle.
Joka tapauksessa vaarini minuun iskostamat tavat istuvat lujassa; rouvan lähestyessä ovea avasin sen ja päästin hänet kulkemaan siitä ensin. Rouva siitä ilmiselvästi ilahtui, koska hän kiitteli minua vuolaasti varmasti 10 sekunnin ajan!
Uskoisin, että tällaiset pikkuasiat piristävät muiden ja minun päivääni. :) Tosin yleensä, kun availee ovia muille saa vastaukseksi korkeintaan murahduksen. Se ja sama.

Ja eilen lähtiessäni kohti Ruoholahtea vastaani ajoi pyöräilijätär. Hän oli somasti koristanut etukorinsa reunuksen tekokukkasilla. Jostain syystä tämä piristi minun päivääni. :)

Hauskaa sunnuntaita kaikille ja muistakaa äänestää! Se on kansalaisoikeus, ei velvollisuus. :)

Blondi osallistuu tietokilpailuun. Juontaja esittää seuraavat
kysymykset:

1. Kuinka pitkään kesti 100 vuoden sota?

- 116 vuotta
- 99 vuotta
- 100 vuotta
- 150 vuotta

Blondi käyttää hyväkseen mahdollisuuden ohittaa kysymys.

2. Missä maassa Panama-hattu keksittiin?

- Brasiliassa
- Chilessä
- Panamassa
- Equadorissa

Blondi pyytää apua yleisöltä.

3. Missä kuussa venäläiset juhlivat lokakuun vallankumousta?

- Tammikuussa
- Syyskuussa
- Lokakuussa
- Marraskuussa

Blondi kilauttaa kaverille, toiselle blondille.

4. Mikä oli kuningas George IV:nnen nimi?

- Albert
- George
- Manuell
- Jonas

Blondi etsii vastausta tietokoneelta.

5. Mistä eläimestä saivat Kanariansaaret nimensä?

- Kanarialinnusta
- Kengurusta
- Rotasta
- Hylkeestä

Blondi putoaa kilpailusta.

PS. Jos kysymyksiä lukiessasi olet naureskellut,
niin katsopas oikeat vastaukset:

1. 100 vuoden sota kesti 116 vuotta (1337-1453)
2. Panama-hattu keksittiin Equadorissa
3. Lokakuun vallankumousta juhlitaan marraskuussa
4. Kuningas George IV:nnen oikea nimi oli Albert
5. Kanariansaaret sai nimensä hylkeistä. Canaria latinaksi
tarkoittaa 'hylkeiden (=merikoirat) saari'

Siis... kuinka monta oikeaa vastausta sinä sait?

:-O

Unohdetaan hetkeksi kaikki arvotukset seuraavasta jutusta.

Tiedämme, että tietyt globaalit suuret brändit (nimiltämainitsemattomat tietenkin!) käyttävät ehkämahdollisesti lapsityövoimaa tietyissä tilanteissa.

No, viime aikoina olemme saaneet seurata läntisen maailman suurta ja kamalaa pankki- ja rahoituskriisiä, joka on pakottanut Ameriikan ulkopuolellakin ihmisiä pois töistä yhtiön mennessä konkurssiin.

Yhdistäkäämme nämä kaksi asiaa ja saamme melko makaaberin totuuden:
"Olisitte kiitollisia, lapset hyvät, että olette jo tässä vaiheessa päässeet kiinni uraputkeen - tiedättehän, että on paljon ihmisiä Amerikassa ja nyt myös Euroopassa, jotka olisivat tyytyväisiä päästessään tällä tavalla tekemään työtä!"

Eikö olekin makaaberi ajatusleikki?