Muutama päivä takaperin olin Kaivopihalla menossa Suomalaiseen kirjakauppaan. No, tämä kyseinen sisään-/uloskäynti on jonkinlaisen ihme rakennustyön alla ja tuttujen kahden oven sijaan käytössä on vain yksi ovi.
Sisältä oli samaan aikaan tulossa ulospäin vanhempi rouvashenkilö, sen verran pitkan "matkan" päässä, että olisin vallan hyvin ehtinyt ennen häntä sisälle ja tämän lisäksi rouvalla ei ollut kuin käsilaukkunsa matkassa, eli senkään takia en olisi tuntenut huonoa omaatuntoa mennessäni ensin sisälle.
Joka tapauksessa vaarini minuun iskostamat tavat istuvat lujassa; rouvan lähestyessä ovea avasin sen ja päästin hänet kulkemaan siitä ensin. Rouva siitä ilmiselvästi ilahtui, koska hän kiitteli minua vuolaasti varmasti 10 sekunnin ajan!
Uskoisin, että tällaiset pikkuasiat piristävät muiden ja minun päivääni. :) Tosin yleensä, kun availee ovia muille saa vastaukseksi korkeintaan murahduksen. Se ja sama.
Ja eilen lähtiessäni kohti Ruoholahtea vastaani ajoi pyöräilijätär. Hän oli somasti koristanut etukorinsa reunuksen tekokukkasilla. Jostain syystä tämä piristi minun päivääni. :)
Hauskaa sunnuntaita kaikille ja muistakaa äänestää! Se on kansalaisoikeus, ei velvollisuus. :)
