FYI, olen jo juhlistanut uuden vuoden alkua 15. marraskuuta (1. Muharram, 1434), mutta oikein mukavaa vuotta 2013 myöskin meille kaikille! :-)
Ja tässä meille kaikille hieman viisautta tälle vuodelle:
‎"Whenever I set myself the task to learn; I realise how little I know, and the more I learn; the more I realise how ignorant I am."
~ Imam Shafi'ee (Rahimahullah) ~
United 93 on näköjään noussut esille rällän etusivulla. Lyhyesti kerrottunahan elokuvan tarina on matkustajien taistelu kaappareita vastaan, jotka koettivat kaapata lennon ja törmäyttää sen Valkoiseen taloon tai Capitol Hillin hallintorakennuksiin 9/11 aikana.
Elokuvahan sinänsä on erinomainen esimerkki siitä, millaista oli turvallisuus ennen (ja jälkeen) 9/11 iskun ja miten (näin stuertin näkökulmasta) koneen sisäinen turvallisuus on muuttunut niistä ajoista nykypäivään.
En tosin olisi osannut ajatellakaan, että yksi matkustajista oli homo, joka olisi pitänyt nostaa elokuvan sankariksi.
Se että puhutaanko elokuvassa heteroihmisistä, jotka soittelevat perheilleen, vai homomies, joka soittaa äidilleen sen kuuluisan "viimeisen puhelun" on yhdentekevää. Pääasia mielestäni elokuvassa on kuitenkin se, että tavalliset ihmiset koettavat pelastaa
1) itsensä ja
2) asian, johon uskovat niin paljon, että haluavat sen pelastaa.
Monta kertaa oman lentourani aikana olen miettinyt mitä tekisin, jos jotain tuollaista tapahtuisi kohdalleni. Antaisinko kaappareille mahdollisuuden päästä ohjaamoon, vai kuolisinko mieluummin päästämättä heitä sinne. Luultavasti valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon, jos uskoisin sen pelastavan koneen muut ihmiset. Mutta siltikään en haluaisi tämän uskomattoman uroteon muuttuvan sellaiseksi: "Oi! Hän oli niin mahtava ja pelasti koko koneellisen ihmisiä, KOSKA OLI HOMO!" Siinä tilanteessa, uskoisin, ketään ei oikeasti kiinnosta oliko kyseessä homo, hetero, bisse, vai transu.
Minä näen siis aivan turhana uutisoida tuollaista asiaa, se on sama kuin lukisi IL:n etusivua ja sieltä valikoituja lööppejä. Ja jos oikein lähdetään tälle linjalle, niin miksei vuosisadan homoelokuva ole "Rebel Without a Cause", koska James Deanhan taisi olla homo?
Lueskelin juurikin keskustelualueella käytyä keskustelua erään suomalaisen päivittäistavaroitakin myyvän tavarataloketjun nettikaupasta löytyvästä kirjasta ja silmiini osui kommentti kirjarovioista. Siitä siis tämänkertaisen blogitekstini nimi. Samainen teksti muuten löytyy Berliinistä, aukiolta, missä poltettiin kirjoja natsien käskystä.
Tuoreempana tapauksena lähestulkoon rangaistuksettomasta kirjanpoltosta voidaan mainita amerikkalaiset hyvinkäyttäytyvät sotilaat, jotka pitivät Koraania ääri-islamistien käännytyskirjallisuutena ja polttivat niitä. Tämän teon seurauksena tukikohdassa kuoli jopa amerikkalaissotilaita, eli otsikon teksti piti taas paikkaansa.
Otsikko on muuten 1800-luvulla eläneen saksalaisen juutalaisen (joka aikuisiällään kääntyi kristityksi) lehtimiehen ja runoilijan Heinrich Heinen käsialaa.
Mutta palatakseni takaisin keskusteluun, olen smo:n kanssa samaa mieltä lehdistönvapaudesta. On hyvä asia, että Suomessa saa ilmaista oman mielipiteensä ja lehdistöä ei sensuroida kuten vaikka naapurimaassamme Venäjällä.
Toisena hyvänä sensuuriesimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Israel. Siellä valtamedia on pysytellyt melko tavalla vaiti amerikkalaisen palestiinalaisaktivistin murhasta vuonna 2003. Nyt tiistaina muuten israelilainen tuomioistuin julisti Israelin ja armeijan syyttömäksi siihen, että armeijan puskutraktori ajoi kahdesti 23-vuotiaan aktivistin ylitse. Valitettava vahinko, kuulemma.
Mutta meidän jokaisen varmasti pitää myös ajatella aina välillä, missä kulkee hyvän maun ja sananvapauden raja. Pitääkö meidän aina aukoa suutamme ja päästää sormemme vuodattamaan blogiimme asioita, joita voimme sanoa ja kirjoittaa - vain sananvapauteen vedoten? FB:ssä taannoin näin aivan mainion kuvan tähän aiheeseen liittyen.
Kaikki varmasti muistavat taannoisen YLEn rahoittaman ja synkässä Afrikassa ja sen aurinkoisilla savanneilla kuvatun Mannerheim-ohjelman? Tämähän aiheutti Suomessa suunnattoman vastarintamyrskyn - mutta kun jokunen vuosi sitten poika Tanskanmaalta päätti piirtää erittäin loukkaavan pilakuvan profeetta Muhammadista (s.a.w.) ja siitä kun islamilainen väestö kimmastui, niin kiireesti vedottiin sananvapauteen. Tulos muuten molemmissa asioissa oli sama - tekijää/-jöitä uhattiin ihan murhamielessä.
Aiheeseen liitämäni kuva muuten tulee Syyriasta, missä taisteluita käydään kiivaasti valtion hallinnasta - ja tokihan asiasta eniten kärsivät ne tavalliset ihmiset, jotka koettavat valtion armeijan (ja luultavasti myös kapinallisten) salamurhaajien luoteja ja elää tilanteeseen nähden normaalia elämää.
Se mikä suomalaisessa lehdistössä on hyvää, on se neutraalius, jolla asiat oikeissa sanomalehdissä ja YLEn uutispalvelussa esitetään. Iltapäivälehdet ovatkin asia erikseen ja siihen en nyt lähde sotkeutumaan. Mielestäni se neutraalius on jotain, mihin pitää pyrkiä ja mitä pitää ylläpitää. Ei ole mielestäni sanomalehden velvollisuus kertoa meille, mitä mieltä meidän pitää asioista olla.
Toisella tavalla asiat olivat Britanniassa, missä The Guardian -lehden sai (hetken aikaa) jatkaa toimessaan, huolimatta islamofobisista kommenteistaan. Joshua Trevinohan tviittasi 2.6.2010: "There are some Americans we're better off without. Furkan Dogan is one of them: http://bit.ly/abfbLl #flotilla". Kuten tuon sisältämästä linkistäkin selviää, Mr. Dogan oli jenkki, joka ammuttiin Mavi Marmaralla.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta Suomessa tällainen henkilö taitaisi nopeasti joutua pois sanomalehtien palstoilta? Tosin, eikös joku vihapuhehenkilö istu eduskunnassa kuitenkin?
Mutta tiivistettynä kaikki tuo vuodatus. Muistetaanko käyttää niitä omia aivojamme kriittisesti, ei seurata vaan kaikkea uutisointia emotionaalisesti, ja ennen kaikkea muuta, käytetään sitä tarkasti vaalimaamme länsimaista sananvapautta tarkasti ja harkiten.
P.S. "Where they burn books, at the end they also burn people."
Täällä meilläpäin on tullut toistamiseen aika levitellä kakkaa pelloille. Ja kun ne pellot sijaitsevat noin 50 metrin päässä, niin voinette kuvitella sen hajun...
Ne, jotka ovat asuneet maaseudulla, peltojen vieressä, tai vastaavasti sikalan vieressä voivat varmasti antaa tähän suuntaan hieman sympatiaa - varsinkin kun ei oikein huvita avata ikkunoita juuri nyt. :D
Juuri eilen kehuskelin muistavani tämän hajun lapsuudestani, kun asuimme suhteellisen lähellä peltoja ja hevostalleja - mutta se ei ollut näin voimakasta!
Tosin, kun nuo mylläävät samalla pellot ympäriämpäri, niin onpa siellä komeita haikaroitakin! Tänään kuusi kappaletta. :)
Ennen Ramadan-kuun alkua olin kieltämättä aika kauhistunut ajatuksesta paastota auringonnoususta auringonlaskuun. Oikeasti se on kyllä siitä hetkestä kun aurinko alkaa valaista taivasta siihen, kun se painuu horisontin taakse. Ensimmäisen päivän ajat olivat 2:34 - 22:23, joten kukin voi tehdä tuosta omat laskelmansa, kuinka kauan sitä joutuu olemaan ilman ruokaa, juomaa, savukkeita, tv:n katsomista, seksiä, jne. Eli kaikki "kiva" oli yht'äkkiä haram (kiellettyä).
Kahvinjuojana ensimmäiset päivät olivatkin aika kummallisia - ei saanut juoda aamukahvia ja iltapäiväkahvia, keskipäiväkahvia ja iltakahvia. Sitten seurasi se kofeiininpuutospäänsärky - jokainen ylenpalttisesti kahvia juova varmaan tietää mistä puhun.
Nyt kun on aloitettu 9. päivä (minun kohdallani 7., koska töiden takia jouduin kahtena päivänä juomaan kesken päivän) en edes kaipaa kahvia. Eilen illalla iftarin (paaston lopetus) jälkeen nautiskelin kupillisen hedelmäteetä ja se maistui järkyyävän hyvälle. :-)
Se, minkä olen huomannut joka ilta on minusta jotain hyvin jännittävää. Ensimmäiset taatelit maistuvat erittäin makeille, niitä oikein maistelee. Samalla tavalla lasillinen maitoa tai vettä oikein *tuntuu*, kun se valuu ruokatorvea pitkin mahalaukkuun ja sekin maistuu jollekin. Ei ole vain "lasillista vettä", joka on niin arkipäiväinen asia, kuin olla ja saattaa!
Uskonnollisuus sikseen, mutta pelkästään jo tuon ruoan arvostuksen takia kehoitan kaikkia kokeilemaan paastoa, vaikka vain yhden päivän ajan! Se tunne, mikä siitä tulee, kun illalla saa syödä ja juoda, on aivan järisyttävä! :) Vaikeinta tosin on muistaa, että sitä vesilasillista ei saa ottaa, tai ne keksit pitää jättää nyt siihen pakettiin.
Tarkoitukseni olisikin lopettaa kahvinjuonti hyvin epäsuomalaiseen tapaan lähestulkoon kokonaan - jos siitä onnistuisi saamaan sellaisen "sunnuntaiaamun rituaalin", niin siihen olisin hyvä. Tee on aivan yhtä hyvä juoma ja jos teestäkin valitsisi sen vihreän vaihtoehdon, niin saisi oksidanttejakin. :D
Iloista ja aurinkoista lauantaipäivää kaikille! <3 Nautitaan nyt tästä kesästä, kun se vielä jatkuu ennen syksyn sateita. :)
P.S. Tänään Helsingissä ajat ovat 2:54 - 22:05. Ja huomenna, jos jotakuta kiinnostaa: 2:57 - 22:03.
Eräs tuttunu antoi minulle kauan sitten neuvon: "Jos sinulla ei ole mitään rakentavaa sanottavaa - älä viitsi avata suutasi."
Mielestäni se on hyvin sanottu. Rakentava kommentointi ja kritiikki ovat aina hyviä asioita. Kautta aikain täälläkin, olen mielenkiinnolla lukenut blogitekstejä ja niistä kiinnostavimpien kommentit ja mahdollisesti jopa kommentoinut asioita. Ja olen ilolla odottanut kommentteja myös omiin teksteihini.
Koska olen ollut pitkään poissa kuvioista ja jättänyt bloggauksen todella vähemmälle muun elämän viedessä mukanaan, en tiedä onko kommentoinnin tyyli muuttunut. Voihan se olla.
Joka tapauksessa, kommentaattori jolla ei ole julkista profiilia ja joka välttämättä halusi eilistä "Ramadan" bloggaustani kommentoida - kommenttisi, tai lähinnä youtube-linkkisi, on poistettu.
Tulen jatkossakin poistamaan blogeistani turhanpäiväiset, ketään palvelemattomat linkit ja kommentit.
Vaikkakaan minun ei tarvitsisi tätä perustella tuon kummemmin, perustelen silti:
rakentava kommentointi.
Kunnioittakaa sitä.
Huomenna se alkaa. Paastokuukausi, Ramadan, Islamilaisen kalenterin 9. kuukausi.
Silloin kun minä olin koulussa (kuuletteko äänensävyn, sen saman, jota Vanhat Ihmiset käyttävät kertoakseen nuoremmille elämänviisauksia), jostain opin - tokko peruskoulusta kuitenkaan - että Ramadanin aikaan ei syödä päivällä, koska Allah näkee, mutta yöllä saa syödä, kun Allah ei näe. Opetus oli, että se on tekopyhää toimintaa.
Näin myöhemmällä iällä olen tullut siihen tulokseen, että se on kukkua.
Ramadania vietetään sen takia, että osaisimme oivaltaa kaiken sen arvon, jota meillä on ja jota kaikilla ei ole. Se, että kieltäytyy aurinkoisen ajan kaikesta ruoasta ja juomasta auttaa meitä arvostamaan niiden olemassaoloa ja samalla myös kasvattaa luonnetta. Toisin sanoen, se auttaa meitä auttamaan muita, vähäosaisia (ainakin teoriassa) ja samalla vastustamaan shaitanin kammottavia juonia.
Minua tosin hieman jännittää - kyseessähän on ensimmäinen kerta, kun muslimina osallistun Ramadanin viettoon. Jos edes ensimmäinen päivä olisikin ollut vapaapäivä, niin aloittaminen olisi voinut olla helpompaa, mutta kun ei - työhön pitää ryhtyä ja kotiinkin pääsee vasta muutaman päivän kuluttua, inshaAllah.
Mutta jostainhan se on aloitettava ja oikeasti aika mielenkiinnolla odotan omia kokemuksiani (ja säälin työkavereitani, koska en saa pakollista aamukahviani).
Ja voisiko joku kertoa työnantajallenikin, että näin Ramadanin aikaan olisi kiva tehdä töitä vain aamupäivisin?
Meidän vuokraemäntä on sitä mieltä, että niitty muuttuu nurmikoksi pelkästään kun sitä ajelee tarpeeksi usein ruohonleikkuukoneella. (Meidän pihan niitty kaikkine metrin korkuisine pujoineen ja takiaispensaineen, joiden taakse voi mennä piiloon voisi tosin vaatia viikatteen aivan ensimmäisenä - olisikohan naapurilla lainata...)
Minä olen tuosta nurmen ajamisesta hieman eri linjoilla. Edellisessa asuinpaikassa takapihan *nurmikon* kuntoonsaamiseksi riitti tosiaan pelkkä leikkuupuimurin käyttö, koska se oli jo valmista nurmikkoa. Täällä taas pihassa ei tunnu olevan yhtään ainoaa ruohonkortta.
Minun mielestäni tähän tarvitaan ensin niittämistä (ja sadon myymistä läheiseen maataloon lehmille), pintamaan myllerrystä, uusien (hyvien) ruohonsiementen levitystä, lintujen pelottelua koiran avulla, paljon vettä ja aikaa. Sitten saadaan ehkä kasvatettua niityn sijasta nurmikko.
Me nimittäin maksettiin pihan kuntoonlaittamisesta suolainen 100 euron summa ja mitään ei oikeastaan tapahtunut kuin ruohonleikkuu.
Viikko sitten perjantaina, 10.2.2012, lausuin ääneen sanat:
la ilaha illa-llah wa-muhammadun rasulu-llah.
"Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Hänen lähettiläänsä."
Viimeinen bloggaukseni oli aikamerkinnältään viime toukokuulta. Sitä edellistä en edes tullut katsoneeksi ja silti olen edelleen 20 aktiivisimman bloggaajan listalla! Tosin viimeisellä sijalla, mutta näkyvissä silti! \o/
En edelleenkään tiedä, jatkanko bloggaamista muodossa tai toisessa, täällä tai jossain muualla, mutta onhan se kiva aina silloin tällöin rustata ajatus tai kaksi "paperille" ja jakaa se kaiken kansan nähtäväksi.
Syy siihen, miksi tänä iltana istun koneella ja kirjoittelen tätä on vain se, että etsin netistä kuvaa käyttööni ja löysinkin yhden! Oikein otollisen kuvan, jonka laitan tämän postin yhteyteen. Se on kuva hihasta, jossa on kolme raitaa. Ja kuinka ollakaan, se löytyi Googlen kuvahaun kautta ranneliike.netin blogeista ja omastani kaiken lisäksi! :D Mystistä johdatusta? Inshallah! ;)
Joka tapauksessa, kuva sai minut ajattelemaan ja lukemaan vanhoja postauksiani ja miettimään elämää ja sen kulkua. Tässä on nyt reilun kahden vuoden aikana muututtu sinkusta (= "mä en siis ikinä enää ala suhteeseen") aviomieheksi, joten perhe-elämä miehen ja koiran kanssa kukoistaa. Ajattelin myös palata sairaanhoidolliselle veli-hento-valkoinen -uralle, mutta se nyt kaatui omaan mahdottomuuteensa. Lentotyö pitää edelleen minua otteessaan ja ilmeisesti myös työkaverini arvostavat minua ihan kiitettävästi. Jos näin on, niin pysytään sitten ammatissa, missä olen hyvä. Tulevaisuudesta sen verran, että jonain kauniina päivänä minut tulee tapaamaan A380 matkustamossa hymyilemässä matkustajille. :) enempää en kerro ja enemmästä en vielä tiedä!
Eli hei kaikille vanhoille tutuille ja uusille tuttavuuksille! :)
