Flunssa ei ollut missään vaiheessa mitenkään paha mutta sitkeä se on ollut...vasta nyt reilun parin viikon jälkeen tuntuu että se on kunnolla ohi (ja viime viikolla iski parina iltana vielä kuumetta, sain kai jonkin jälkitaudin tms). Toki ajoittanen yskäisy silloin tällöin kuuluu yhä elämään...
Tuossa juuri yksi saksalainen nu-metal-entusiasti kommentoi mixtapea jonka olin tehnyt hänelle...oli pitänyt eniten Värttinän hyperenergiapaukusta Katariina :)
Värttinä on hauska yhtye siinä mielessä, että harvasta yhtyeestä kuuluu niin selkeästi esiintyjien kehitys. Vaikka jo alusta lähtien henkenä oli "korkeelta ja kovvoo" niin ensimmäinen ja osin toinenkin levy oli vielä sellaista "tytöt laulaa kansanlauluja", ihan sympaattista mutta ei kauhean mielenkiintoista. Tilanne kuitenkin muuttui läpimurrolla Oi Dai...kansanlauluihin oli sopivasti sekoitettu mukaan modernia poljentoa ja mikä tärkeintä, levyltä välittyy noin parikymppisten neitosten nousu ja uho. Sama meno jatkuu sitten Selenikolla ja Aitaralla, joissa alkaa se aikuistuminen kuulua selvemmin ja tekninen taituruus nousee levy levyltä.
Valitettavasti sitten Aitaran jälkeisillä levyillä ollaan menty jo liian pitkälle, levyt ovat ihan taidokkaita stadion-etno-levyjä mutta se nuoruuden into on jäänyt sivuun...ja ainakin minulle se oli tärkein syy kuunnella Värttinää. No, jäihän sentään kolme-neljä todella hyvää levyä.
Päätä särkee ja asiat eivät luista.
Olen muutamalle kaverille väsäillyt mixtapeja kaikenlaisesta hauskasta mitä hyllystä on löytynyt...tässä parin Aksulle lähetetyn levyn koostumus (muut ovat saaneet aika paljon samoja kappaleita mutta henkilökohtaista sovittelua tehdään toki myös):
They Might Be Giants: Kiss Me, Son Of God
Hector & Oscar: Teräsmummo
Tom Lehrer: National Brotherhood Week (live)
Van Dyke Parks: Palm Desert
Rogers Sisters: Fantasies Are Nice (French version)
RotFront: Robots
Theoretical Girls: Theoretical Girls (live)
Kaaos: Kytät On Natsisikoja
Swell Maps: Read About Seymour
The Fall: New Face In Hell
Velvet Underground: Venus In Furs
Kinks: Wicked Annabella
Thomas Campion: Never Weather Beaten Sail
Wipers: Different Ways
John Lennon: God
Tindersticks: Traveling Light
Nick Drake: Pink Moon
Pearls Before Swine: Rocket Man
Shaggs: Gimme Dat Ding (live)
Värttinä: Katariina
Angelin Tytöt: Márrat
Erkki Rankaviita & Pinnin Pojat: Jaakopin Tuomiopäivä
Tiny Tim: Tiptoe Thru The Tulips
Woody Guthrie: Dust Can't Kill Me
The Supremes: Reflections
Eartha Kitt: I Want To Be Evil
Tom Lehrer: Clementine
The Mamas & The Papas: Dream A Little Dream Of Me
Jacques Brel: Au Suivant
They Might Be Giants: They'll Need A Crane
Peggy Lee: Why Don't You Do Right
Laila Kinnunen: Toiset Meistä
Nouvelle Vague: Love Will Tear Us Apart
MCH Band: Proslýchá Se
Malaria!: Kaltes Klares Wasser
KTMK: Jeesus Oli Venäläinen Kantoraketti
Daniel Johnston: Grievances Revisited
Bert Hockman & The Original Slowfox And Tango Orchestra: Tango Desiré
Karkkiautomaatti: Toinen Onneen Vie
Brigitte Bardot & Serge Gainsbourg: Bonnie And Clyde
Philip Glass & Robert Wilson: Knee Play 1
M. A. Numminen & Larry And The Lefthanded: Älä Peräänny
Velvet Underground: After Hours
Noitalinna Huraa: Rautasaapas
500 kg Lihaa: Pallokentällä
Die Haut: Johnny Guitar
Eka levy oli pelkkä sekoitus kaikenlaista hauskaa joskin toki sellaista musiikkia jota ei välttämättä tule ihan helposti vastaan, toiselle levylle on otettu sekalainen joukko cool/uncool-dynaamisia kappaleita...sellaisia jotka ovat todella hyviä mutta eivät kauheasti lisää katu-uskottavuutta rock-piireissä.
Ainakin muutaman Tom Lehrer- ja Pearls Before Swine -käännynnäisen olen saanut (Lehrer on koomikkopianisti joka suosii purevaa nörttihuumoria, PBS on herkkää mutta pisteliästä folkpoppia) mutta esim. Jaakopin Tuomiopäivää on yleisesti inhottu...sen humoristisuus ei ole ilmeisesti auennut kun se on irrotettu yksittäiseksi kappaleeksi levyltään...
Viikonloppuna lepäilin vielä flunssan jälkioireissa (tällä hetkellä ollaan siinä "kaamean kuuloinen yskä" vaiheessa).
Katsoin sitten pari leffaa. There's No Business Like Show Business on tavattoman viehättävä elokuva jos antaa anteeksi sen pikkuseikan että juonta siinä ei ole nimeksikään...jopa musikaaliksi. No, joka tapauksessa elokuva jonka näkemisestä tulee aina tavattoman hyvä olo.
Toinen leffa oli sitten Fritz Langin klassikko Metropolis. Mykkäelokuvaksi tämän juoni oli sitten varsin monimutkainen ja voimakkaan mytologis-allegorinen. Näytteleminen on toki tavan mukaan hillittömän liioiteltua (siihen tottuu kyllä) ja elokuvan tempo ei mitenkään nykykatsojan päätä huimaa mutta hyvä syy katsoa näitä vanhoja mykkäelokuvia on että ne ovat visuaalisesti tavattoman kauniita, niin tämäkin.
Mainittakoon Pariisin matkastani että koska minä nyt olen minä, tottakai sieltä tarttui mukana myös kiinnostavia levyjä, leffoja ja sen sellaista...
Ne isot Fnac ja Virgin Champs Elyseellä ovat julmia paikkoja...paljon kiinnostavaa tavaraa mutta hinnat ovat myös järkyttäviä. Kauheaa löytää joku Buchse der Pandora DVD ja sitten huomata sen hinnaksi 40 euroa...ja moni CD veti myös siellä hyvän matkaa yli 20 euron hinnoissa. Mutta kun siellä oli niin paljon kaikkea kiinnostavaa joita en ikinä ole missään aiemmin nähnyt...
Ykköslöytö oli Teenage Jesus & The Jerksin levy, yhdelle levylle oli pakattu legendaarisen no wave -yhtyeen koko tuotanto (kaikki 18 minuuttia 50 sekuntia). Nyt olenkin sitten piristänyt naapurieni päivää huudattamalla Orphansia aika ahkerasti...little orphans crawling thru bloody snow! Little orphans crawling thru bloody snow!
Mukana tuli myös mm. Lydia Lunchin (joka siis on edellämainittu Teenage Jesus) soololevy Queen of Siam, Beat Happeningia, Red Krayolaa, Death in Junea...ja pari ranskalaista levyä joiden esittäjät tunsin lähinnä nimeltä mutta en ole ehtinyt vielä kuunnella. Testailin myös sekalaisia tuoreita ranskalaisartisteja joiden levyt olivat kaupassa kuunneltavina, ja Mademoiselle K:n debyytti viehätti jotenkin. En osaa vieläkään sanoa onko se oikeasti hyvä levy vai ei mutta kiinnostava.
Pienempiä levykauppoja (paitsi pari hiphop-liikettä) ei vastaan tullut, pari pienempää leffakauppaa kylläkin. Napsin sieltä sitten muutaman herkullisen näköisen halvan leffan, D.W.Griffithiä ja Erich von Stroheimia. Ilmeisesti pelkästään ranskankieliset versiot mutta se ei mykkäleffoissa niin paljoa haittaa koska [normadesmond]We didn't need dialogue. We had faces![/normadesmond]. Ja kun ensitutustumiseni saksalaiseen 20-lukuun oli Pabstin Iloton Katu ilman tekstityksiä siinä vaiheessa kun en osannut ollenkaan saksaa niin...
Ai niin, pari hyvää sarjakuvaakin tuli ostettua. Ranskalaiset kirjat Gunji ja Arena ovat ensimmäisiä Gengoroh Tagamen sarjakuvia jotka on julkaistu Japanin ulkopuolella, vaikka Tagame onkin netin kautta saavuttanut aika moisen kulttisuosion ympäri maailmaa...
Vähän niin kuin Tom of Finland Tagame on lähtenyt tekemään pornosarjakuvaa joka tekee asioita joihin filmillä ei päästä...anatomia pysyy inhimillisenä mutta BDSM on sitten viety aika eri tasolle...ja koska tämä on sarjakuvaa eikä filmiä ja vieläpä teknisesti hyvin korkeatasoista mangaa niin Tagame myös pääsee kertomaan sujuvia tarinoita, joskus jopa aidosti romanttisia tai vaihtoehtoisesti hyvin kieroutuneita. Jos kiinnostaa niin tuossa on miehen nettisivut (ja olethan yli 18-vuotias consenting adult?):
Omat tulokseni:
Naisellisuuspisteesi: 2
Miehekkyyspisteesi: 2
"Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella.
Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko sukupuolivapaasti. . Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi kautta.
Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä."
Ihan osuva, voin halutessani kuitenkin siirtyä roolista toiseen, öristä äijien kanssa tuopin äärellä tai pohtia kuinka ihq Nylon Beat on (ja sopivassa seurassa öristä kaljatuopin äärellä kuinka ihq Nylon Beat on...minulla on myös joitain sopivan androgyynejä kavereita, molemmista sukupuolista ja monenlaisista suuntautumista).
Tuota testiä kokeilimme joskus aikoinaan isommassa porukassa jossa oli pääosin heteroita, ja viihteellisyydestään huolimatta osui kyllä kiitettävällä tarkkuudella oikeaan. Tosin kuten tuolla keskustelupalstalla huomautin, on testin manipuolinti helppoa kun sen toimintaperiaatteen tajuaa...
"Another wretched morning
A wretched october day
No sound of angels in the trees
Christmas is far away
Yeah, listen, what's this?
The televoice starts whipping round
The vision comes today
And this is what the voice declaims
It's to megatherion's birthday!"
"Well you can take your reincarnation, transsubstantiation and your papal kiss
Cause I'm with a beast in beastly bliss
And all I want is copulation!
Oh darling!
And there ain't no grace, there ain't no guilt
Cause this is the law, do what thou wilt
The name is crowley, it rhymes with holy
It isn't crowley, that rhymes with fouly."
- Current 93: Crowleymass
Oli pitempi tauko kirjoittelussa. Vietin muutaman päivän reissaamalla Pariisissa (enkä joutunut homofobisen hyökkäyksen kohteeksi! :) ) ja koska kaupungin kuuminta muotia näytti olevan flunssa, päätin itsekin hankkia sellaisen...nyt olen taas sellaisessa kunnossa että pääsee koneen ääreen.
Hotelli oli vähän syrjässä, 17. kaupunginosassa Montmartren lähellä, kun muuten tuli hengattua enemmän siellä Seinen varrella...nähtävyyksiäkin tuli käytyä muutama läpi, kirkkoja ja museoita. Sainte-Chapelleen oli jumalaton jono samoin kuin Eiffel-torniin joten ne jäivät ulkopuolisen ihailun varaan, samoin kuin iso kasa muitakin hienon näköisiä kirkkoja. Saint Denisiä ei saanut sovitettua aikatauluun kun se oli eri puolella kaupunkia kuin mikään muu, Centre Pompidoussa oli lakko kun aioin mennä sinne (aito Ranska-kokemus: ainakin jokin suunnitelma pitää muuttua lakon vuoksi) ja Louvre oli niin hurjan näköinen rakennus ulkoapäin että väsy iski ennen kuin pääsin sisälle asti...(sitä ennen oli joukko muita museoita prioriteettilistalla ja henkinen kiintiö oli täynnä). Sekalaisia asioita tehtävänä siis jos Pariisiin matkustan myöhemmin.
Ruoan taso oli vaihteleva: pari hyvää kokonaisuutta, joissain muissa paikoissa yksittäisiä hyviä asioita, ja kaikki oli toki ylihinnoiteltua (myönnän tosin ettei ruoka ole minulle kovinkaan tärkeää). Hyviä kahveja kuitenkin join ja happy houriin kannatti panostaa jos halusi saada kohtuuhintaisia juomia...
Jostain syystä melkein kaikki vaihtoivat nopeasti englantiin kuunneltuaan ranskanmongerrustani. Tuota on aika vaikea tulkita kohteliaisuudeksi (vaikka ihan mukava piirre olikin).
Kerron lisää myöhemmin.
Billy Wilderin Kiss Me Stupid. Alku oli vähän tylsä...neuroottinen aviomies, tämä oli jo Kesäleskessä, Dean Martin näyttelee itseään, no tuota oli jo Sunset Boulevardissa...mutta siinä vaiheessa kun Kim Novak saatiin esille ja ne "emotional undercurrents" (mitä tuo on suomeksi?) liikkeelle niin leffa pääsi vauhtiin. Ja oli viihdyttävä.