Tuossa juuri yksi saksalainen nu-metal-entusiasti kommentoi mixtapea jonka olin tehnyt hänelle...oli pitänyt eniten Värttinän hyperenergiapaukusta Katariina :)

Värttinä on hauska yhtye siinä mielessä, että harvasta yhtyeestä kuuluu niin selkeästi esiintyjien kehitys. Vaikka jo alusta lähtien henkenä oli "korkeelta ja kovvoo" niin ensimmäinen ja osin toinenkin levy oli vielä sellaista "tytöt laulaa kansanlauluja", ihan sympaattista mutta ei kauhean mielenkiintoista. Tilanne kuitenkin muuttui läpimurrolla Oi Dai...kansanlauluihin oli sopivasti sekoitettu mukaan modernia poljentoa ja mikä tärkeintä, levyltä välittyy noin parikymppisten neitosten nousu ja uho. Sama meno jatkuu sitten Selenikolla ja Aitaralla, joissa alkaa se aikuistuminen kuulua selvemmin ja tekninen taituruus nousee levy levyltä.
Valitettavasti sitten Aitaran jälkeisillä levyillä ollaan menty jo liian pitkälle, levyt ovat ihan taidokkaita stadion-etno-levyjä mutta se nuoruuden into on jäänyt sivuun...ja ainakin minulle se oli tärkein syy kuunnella Värttinää. No, jäihän sentään kolme-neljä todella hyvää levyä.