Yhteiskunnan moraali mitataan sillä miten se kohtelee heikoimpia jäseniään. Voimakkaat pärjäävät aina jollakin tavalla; tietenkin heitä on kohdeltava oikeudenmukaisesti, mutta he eivät tarvitse erityiskohtelua pysyäkseen hengissä. Sitä vastoin yhteiskunnan on parhaansa mukaan huolehdittava heikoimmista – lapsista, vanhuksista, sairaista, vammaisista, syrjäytyneistä – ja tuettava heitä ihmisarvoiseen ja (niin pitkälle kuin mahdollista) itsenäiseen elämään.
Itsenäisyys ei kuitenkaan ole vaihtoehto kaikille näistä ryhmistä. Esimerkkinä mainittakoon dementoituneet. Koska elinikä pitenee yhteiskunnassamme, he elävät usein dementiansa kanssa jopa vuosikymmeniä. On siis kyse kasvavasta ryhmästä. Velvollisuutemme on huolehtia heistä, ei ainoastaan koska he ovat heikkoja, vaan koska olemme kiitollisuusvelassa näitä yhteiskuntaamme rakentaneita kohtaan.
Porvoon kaupunki tarvitsee enemmän dementikkojen ryhmäkoteja lähivuosien aikana. Siellä heistä pidettäisiin huolta tavalla joka toisaalta antaa heille virikkeitä ja siten hidastaisi sairauden kulkua, ja toisaalta suojelisi heitä niiltä onnettomuuksilta joita dementoituneet voivat kohdata.
Tästä on pitkällä tähtäimellä jopa taloudellinen hyöty: Jollei demetikoille ole sopivia paikkoja, he joutuvat sairaalaan, mikä on kalliimpi vaihtoehto - eikä sitä paitsi ole yhteiskuntamme arvon mukaista ahtaa ruumiillisesti suhteellisen terveitä ihmisiä paikkaan jossa he nopeasti kuihtuvat virikkeiden puuttoon.
Karl af Hällström
RKP, Porvoo
Lähetetty Uusimaa-lehteen 20.10.08
1 kommentti
mopsi22
22.10.2008 13:39
Yhteiskunta on myös se taho, joka tekee heikoimmista heikoimpia. Mutta sitähän yrität juuri korjata, ainakin porvoon ja dementikkojen kohdalla. Kiitettävää.
Voidaanko sillä, että vahvempi (=yhteiskunta) auttaa heikompia (=jotka yhteiskunta määrittää heikoiksi) saavuttaa heikompien parempaa asemaa? Voiko heikompi olla koskaan vahva, niin kauan kuin vahvempi on se, joka yrittää heikkoa vahvemmaksi muuttaa? Eihän se valtasuhde mihinkään katoa. Sori, olen epämääräisellä abstraktilla tuulelle :)
Mutta totta on, että hyvin pienillä teoilla voitaisiin auttaa monenlaisia apuatarvitsevia (liikuntavammaiset, näkövammaiset, yms. ryhmät). Kyse on valitettavasti arvovalinnoista (lue: raha ja kustannukset suhteessa taloudelliseen hyötyyn). Toisaalta, eihän vähemmistöjä olisi ilman yhteiskuntaa, sehän ne määrittää. Invalidi on invalidi vain, koska ei pysty elämään yhteiskunnassa "normaalikansalaisen" tavoin, ei pääse portaita ylös, eikä hissiä ole. Yhteiskunta synnyttää erilaiset, epänormaalit, vähemmistöt jne.
Toisaalta myös rahat ja panostukset dementoituneiden hoitamiseen ovat auttamatta pois jostain muualta. Kuka silloin jää paitsi. Arvovalintoja. Yksi kakku, monta syöjää.