otin kirjastost aleksis kiven elämän. tään jari halosen pätkän. en oikee osaa sanoo juuta en jaata, et onk niin hirveet kuraa et menee spytates loppuilta tai onk kuraa muuten vaan, tai nerokas.. hmm..
sitähän ei kukaa koskaa oikee voi sanoo varmaks et mil mielel tehty, et kuin tosissaa. tuskin kovin, tiettykää. mietin hetken viel et jaksaako kattoo loppuu tai vaihdanko bondiin.
takas himaan tänää. olis ollu kiva jäädä viel hetkeks hengaan tänne mut eipä auta oikeen nyt kuitenkaan ku toisel alkaa työt. mut lähdetää tukholmaan touhuumaa heinäkuu lopus vielä. kliffaa, en o ollu tukholmas pariin vuoteen mikä sinällää on kauhistuttava ajatus tavallaa.
mul edes kreisii kaappien siivoomist ja järjestelyy. kenkii pitäs viedä suutaril fiksattavaks ja muutenki laittaa elämää ruotuun. hain töitä mun entiselt työnantajalta mut ei vissii natsannu. laittelen lisää kaikkii hakemuksii eri suuntii, ehdottelen hävyttömiä kaikille ja kattelen ottaak kukaa tosissaa mun ajatuksii.
mul soi yeah yeah yeahs pääs koko ajan. heads will roll. miten pääsen eroon siit? tarviik ees päästä? ei sinällää. mun kaveri kutsu mut sunttäreillee hesaa mut oon just sillo sit tukholmas. harmittaa hiuka ku se niin kiva tyyppi ja sillai vilpitön ja rento. eikä o nähty aikoihi. voi sen pojan kohtaloo.
en menny kattoo autoo. ei o varaa. ja se yksilö näytti silt et issuee edes aika viljalti. ainahan niis on mut tavallaa ei ehkä tarvis olla niin paljoo.
oon karannu kotoo viikolopuks ja hiuka pidemmäkski aikaa kulmil mun poikkiksen luo. ollu kliffaa. rentoo ja sillai kosteetakin aika ajoin. ollaan puitu kaikkii ulkonäköö liittyvii traumoi, muisteltu menneitä ja oltu hiukan terassil ku oli lämmint ja nättii. käyty alennusmyynneis ja ostettu leffoi ku oli edukkaasti. kesti aika kaian löytää 3 kelpoisaa pätkää ku sai anttilast kympil mut saatiin ne kuitenki. staying alive jäi illal kesken ja blue velvet kokonaa kattomat mut sen ku oon joskus nähny ni voi olla etten mitää missaa vaikken näkiskää. onhan siin isabella mut muitaakseni soli ihan ältsin tylsä pätkä. on paljo leffoi ku must aivan mielipuolisen tylsii ja silti niit jengi rispektaa ihan täpöi. en tiiä rispektaak ne oikeesti tai vaan siit riemust et kiillottaa omaa julkisivuu. muutenki funssannu itteeni ja muita. mä oon aika siisti jannu. on muutki.
mulla on kans ikävä alte herr kliffaa. mul tarjottii kissaa mut ei voi ottaa ku on se koira. raukan elämä päättyy 13.7. jos ei löydy kotii sil. schade. toisaalta mulla on viime aikoina alkanu tuleen kaikkee hiukan allergist oiret ja murhe pääl et eihän mul vittu puhkee allergiaa eläimii? solis paha. allergine lapsil? fine, parantas vaan elämänlaatuu mut ei eläimil, en minä. se olis niinki niin väärin. et katotaa ku jusu tulee takas et mis mennää et alkaak taas kutittaa ja oksettaa. sit tuohduin oikeen ku katoin uutisii pamplonan (?) härkäjuoksusit. hyi hitto.
ku suomi ei kuitenkaa eroo eu:sta vaik kuin kirjottasin presidentil ni voink mä perustaa oman valtion ja irrottautuu suomest? et solmisin diplomaattsii välei muutamaa suuntaa ja kehittäisin oman kielen. mut mä en varmaa täl hetkel liittyis eu:hun vaik oman valtion ainoana ehdokkaana voisin olla aika kovil jos olisin eu:s ni pääseen parlamenttii.
kesälomaa viel kuun loppuu. sit ollaan ihmees. kattellaa.
mun kaverit meni viime yönä naimisii amsterdamissa. morsiamel oli valkonen vintagemekko päällä, pitsiä ja minimittanen j selästä kokonaan auki, pitsisukkikset ja valkoset ballerinat. jostain syystä morsian laitto päähänsä pinkein ruuruin koristellun olkihatun. mä olin mun kamujen luona ja ku menin vessaan koitin saada ovee kiinni. kaverin bändin miksaaja tuli auttaan ja suihkuverho oli niin kireellä et se alko repimään seinää irti.
kun käytii aamiaisel kahvilas ilahduin kovin ku siel oli suomekskin kaikki laitettu listaan et mitä tarjol. ne häät oli vast keskiyöl ja morsiusneitoi oli 4. en tiiä kuka oli sulhanen mut hollantiulainen se oli kuitenki.
jackson ei koskaa oikee ollu mulle hirveen kova juttu. toki hitit osaa ulkoo ja omistin jopa aikoinaan bad-levyn mut annoin sen kaverille ku must se oli loukkaavaa et mulla oli jotain muuta musaa kaapissa madonnan ohella. oltii baaris ku kaveri laitto uutisen et jackson on kuollu ja se silti jotenki hiljensi. oon aika aktiivisti seurannu uutisointii asian ympäril nyt koko ajan ja onhan se aika helppooki ollu kun koko ajan jostain foorumista tulee uutta tietoo ja "tietoo". aika vahvasti uskon et kaikki info on enemmän tai vähemmän "tietoo" lopulta. mua enemmänki kiinnostaa koko tää mylläkä asian ympäril ku itse uutinen. menemättä sen enempää siihen miten kaksnaamasta joittenkn lehtien ym. uutisointi ja toiminta on mua juitenki jotenki hämmästyttää se mieletön hysteria asian ympäril ja miten paljon.. ei voi sanoo et ihmetyttää jacksonin glorifiointi koska enemmä mua sylettäis jos olis lehdet täynnä dissaamista ja jätesankojen penkomist (vaik sitäkin toki on ilmassa).
mua semminkin hämmensi uutinen et 12 fania on tehny itsemurhan asian takia. oikeesti..
tavallaan kans laittaa asiaa miettiin et jackson ja madonna oli ne dinosaurukset 80-luvulta ku viel oli mukana niin vahvasti. onhan sielt muitakin mut tavallaan ei ehkä ihan saman kaliiperin. ja tietty kans se miten eri tavoin ihmiset on handlannu elämän ja kuuluisuuden j kaiken. tietty jacksonin kohdalla ei voi edes olettaa et ihmisest ihan tasapainosta tai "normaalii" vois ees tulla uran pituuden ja kaiken muun huomioiden.
samal koke ehirveet morkkist siit et on niin koukus jacksonin kuolemaan et haukkana vahtii eri saittei et onk uutta matskuu. et samalainen haaskalintu mä olen siinä missä muutkin. mun aktiivisten klikkausten takia niit uutisii niin ahkeraan laitetaa framil.
ehkä eniten mietityttää perhe siin jacksonin ympäril. ja se loisten armeija ku on vetäny rahaa. tietty kans luin uutisii ja dataa niist oikeudenkäynneist ja niist lapsista ja niiden perheistä ketkä niit syytteit nosti. ja katoin martin bashirin haastattelun. ja mietin miten yksinäinen ihmisen täytyy olla et se roudaa mukanaan niit vahanukkei hotelleihin ja kaikkial.
yksinäisyys on ehkä kauhein asia mitä voin kuvitella ihmiselle tapahtuvan.
ohi taas. oli kivaa. masentavaa vaan ettei o hireest sellasii bändei ku lopulta jaksas kauaa kattoo ja kuunnella. tai siis onhan niitä mut mulla ei o koskaan oikeen toi festarikeikka ollu se keikkojen keikka. harvoi poikkeuksii oli cure provinssis 96.
must ruisrockii pitäs rajottaa, siel oli ihan liikaa ihmisii lauantaina. se oli ahdistavaa. ei yhtää kestä ryysist. olik siel ollu 35 K sit lauantaian tai jottai mut yhtäkaikki, liikaa. eilen oli mukavan väljää, oltiin taas paikalla suhteellisen myöhään mut ajoissa et kaverit kuuli ja näki haluamansa. ma en o koskaa ollu miktenkää fani ja skippasin muutaman ekan biisi jälkee.
hirveesti uusii tuttavuuksii, satunnaisii naamoi ku on tienny 4ever and ever mut jotenki ei o koskaa jutellu. kaveri pokas taas uuden daamin mukaansa ja se ei vaikuttanu mitenkää sellaset et olis kukaa oikee kompannu. mun vihamieheni oli kans kulmil ja jostai syyst se pelle luuli et jaksan sen seuraa ja ku karkasin bissel ni se seuras mukana. se on niin.. eikö voi ymmärtää rivien välistä? ja nostin kissan pöydäl yhden toisen kaverin suhtee.. en tiiä olik se fiksuu tai siis soli pakollista mut sillai et kattellaa mikä pöhinä nousee ilmoil.
mä oon yleensä kännis laadukasta seuraa, niin tänäkin vuonna fsteillä. flowta odotellessa..
mä irtisanoin itteni töistä ja nyt ollu 2 päivää vapaalla. kreisii shittii. herra antaa, herra ottaa. elämä kantaa. kaverin eilinen suru-uutinen pysäytti. jostain syystä aloin itkemään. tai syyn tiedän. en vaan arvannut uutisen järkyttävän mua niin paljon. tavallaan. järkyttihän se. mä itken hyvin helposti. itkeminen on hyvä tunne, helpottaa. aikoinaan itkin kontrolloimattomasti syystä ja syyttä. tai syystä; oli paha olo. sain apua ja hommat alko hoitumaan.
mulla on hirvee tarve alkaa tekemään jotain hyvää. auttaa jotain tai joitain, helpottaa joidenkin pahaa oloa.
oon työtön, en toimeton. näyttely tulossa talvella/keväällä. kirjan julkaisusta sovittiin kännissä torstaina jukeboksissa. pala palalta haaveet alkavat toteutumaan. the harder you work the luckier you get. illalla ystävän salakeikka salanimellä salabaarissa. mun pitää laittaa mun bändi vielä ojennukseen ja ruotuun. siit tulee hyvä. se on nyt jo hyvä.
viime aikoina kuolema ollu läsnä mun lähipiirissä. en osaa koskaan sanoa mitään, meen aika lukkoon kun joudun puhumaan tunteista tai tuntemaan jotain. se ei meinaa etten haluais auttaa ja olla tukena. itken yksin kotona ystävien menetyksiä. se ei tarkoita ettei ystävien menetykset viiltäis mua syvältä. mä otan osaa kaikkien suruun. vilpittömäati. mun sosiaaliset puutteeni vaan estää mua olemasta enempää tukena.
mä oon alottanu sodan kahden hipin kaa. ne alko vittuilee mul röökaamisest ja nyt kyttään joka päivä et pääsen kulmil spaddu huules ku ne portais. i'm evil mut haloo, hipit on ärsyttävii. peace love vittu joojoo, antakaa mun kulkee omii teitäni. ne ei oo ees nättei tai tyylikkäi, sillee trendikkäi hippei.ku niinku oikeit hippei. so last season. nythän on just tää trendi et ollaan hippii joo, mut tiedostetaa. et otetaa soijamaito latteen, ja kaftaanis niskalapus kliffa merkki ja logo. saa nähä kuka pragaa ekana täs kaupunkitaistelus.
muute elämä rullaa kivasti. kesä ja helle. tänää kamujen pihal uudel kivetyksel istuu ja juomaa vinettoo, sit aulaa ja huome vapaata juhlistetaa upeil kivitalkoil kamujen pihal.
tai hiuka runsas. kirjotin:
"vuos
Kirjoitettu: 03.04.2008, 19:28:10
melkee. 26.4. tulin, 17.5. alotin.
what else is there?
nyt melkee hiukan tiiän et what else is there ja muita juttui mieles.
