tyhjää

hakkaa. jonnin verran saanu ajatuksii järkättyy, muutamat kuvat viel ja voin sanoo tyytyväisenä et iha jees, iha ok ollu tä päivä so far.
mua hiuka sylettä tä kellon ruklaus ku nousin vast vartti vail kaheksan aamust. vaik sisäinen kello sano et kaikki hyvin viel voi nukku mut eihän siin o mitää tolkku. mul on edelleen mysteeri miks näit aikoi siirellää, mikään selitys ei o menny läpi. karkausvuoden ja -päivän hyväksyn ku kesti seki 31 vuotta enenku sain selvyyde et miks mennää päivä pidempää sillon tällö.