Der junge Herr Kliffa

museo-projekti selvis tänää eteenpäi. ja kaikki päin h**ii. huomen junapalaveri et mitä tehdään. kaikki haluis skippaa koko jutun. pitää länkyttää opettajien kans. mut enivei, antwerpen huomenna. se on mukavaa.

koittaa löytää yhteystietoi ja lähettää sähköpostei. seuraavaks laittaa päivityksen projektii. tapaaminen museolla jossain välissä, kukaan ei tiä mitään. menneisyys tökkii mua joka päivä. pitäs mennä ostaa junaliput. nyt lisää kahvii, sit alan teke koulujuttuja. pää täynnä.

nukuin pitkää, tuntuu et ei silti olis levänny ihan riittävästi. pieni kävely ulkona vois tehdä hyvää. no sen hoitaa ku hakee junaliput ja menee museol. miks kukaan sanois mulle ei ku pyydän mentoriks?

kahvii. ja vettä. sit omena ja vitamiinit. kroppa tykkää..

päivä oli suksee. luokkakaverit tuli vasiten koulul mun synttärien takia. mun elämän ekat yllätysjuhlat. sit mentii drinksuil parin kaverin kaa, käytiin tiivistunnelmainen keskustelu uskonnoist ja jeesuksest ja sit juotii lisää. en tajuu edelleenkää monii asioi. yhtä kaikki, sain mieltsit kengät lahjaks, pehmo-puukengät. sellaset aamutossut. niin kliffat.

jotai muutaki mul oli mieles viel.. en muista. palajan siihen kunhan keksin mitä se oli.

ostin hirveen mällin kaikkii pienii leivoksii, karkkii ja juttui. ajattelin et rakennan kaikil oman henk.koht. minikakun. hammastikkui viel. nyt koulul, odotan muita. aina ajois, aina paikal. oon niin rehti. ja mut muistetaan täs koulus.. hyvä tai huono..? hyvä hyvä.

eikä tunnu mitenkää erilt.

pää täynnä ajatuksii. kaikki tuntuu jotenki kaaokselt. ja rahaa palaa liikaa kaikkeen. ja kris van asschel on maailman hienoimmat kultaset ja hopeiset varsilenkkarit. antwerpen torstaian ja lauantaina. jos löytys jotai kivaa. huomen vien kouluu mieltsit stordet.

mä oon pihalla täl hetkel.

sain tupakkaa, kahvii, omenan, vitamiinipilleit ja vettä (runsaan litran) eikä silti olo mitenkään huipussa. ei mitenkää kipee olo tai pahal tuulel. ei vaan innosta mikää. ulkona on harmaata ja vettä tihkuttaa, suht lämmin. mua stressaa jotenki tän päivän miitingit ja mitä pitää tehdä. en tiiä mikä mättää. kiva nähdä luokkakaverit, joo, kiva saada museo-projekti nytkähtään eteenpäin, kiva olla tääl ja opiskella ja kiva kattella uusii vuokrakämppii ja miettii mihin haluis muuttaa. joku vaan tökkii. enkä usko et se on se ikääntyminenkää. ei se ees oo mikää merkittävä ikä. tai onk se se? 31? tää syksy? blääh.. jos joku pirteempi musiikki auttais. oon kuunnellu vaan stinaa ja portisheadii. nyt rikard wolfii. okei tänää alan kaivamaa esii ihmisten yhteystietoi ja koitan saada hoidettuu sen mentorin itelleni tai siis alan säätämää sitä eteenpäi.

eilen meni askin vimppa ja en jaksanu/viittiny vaappuu cafeteria snack powerii ostaa lisää. nyt harmittaa. aamutupakka mulla se (ne) mist ei osaa oikee millään pysyy eros. en siis koita sen kummempaa lakkoa tai mitää, eilen vaa en jaksanu mennä ostaa ja nyt olis kliffaa saada spaaderoo.

facebook on koukuttanu mut aivan täysin. en malttais olla yhtään pois sielt.. tänää miitinki museol sen projektin tiimoilta, mn pitäs olla rekisteröityys kaupungintalolla kuolis pitäny lähettää elokun lopul jotai dokumenttei tänne ja passikuvaa ym mitä en tiettykään ole tehny eli de va de sit en tiiä ihan tarkkaan mitä mä nyt sit, mul pitäs olla syntymätodistus ja kaikkee. mite mul sellane olis mukan? noo, kaik hoitu ja selvii.

hyvää alkavaa työ/koulu/muuten vaan viikkoa. kyllä se siitä.

aurinko jäi ulos, mä sisää. aloin lukemaa ja lukemaa lisää. pitäny breikin ku oli aika tsekkaa facebook mut okei ei pahal hiukan pettyny ku ei mitää uutta keltää.. eikä kukaa online. emmäkää sit oo.

eli oon lukenu. koko päivän, voi sanoo. nyt ollu luvun alla yks kappale kirjast mitä en meinaa lukee kokonaa. mut se on kiinnostava kappale. ja ens viikol pakko pakko mennä damii kattoo se näyttely. se loppuu jo 30.9. eli de va de jos en nyt mee. pariisin jouduin feidaamaa ku junaliput yhtäkaikki liian kalliit alennuksien kanssaki. pysyyhän se kaupunki siel. jotenki lungi asenne kaikkee.

mul alkaa oleen niin paljon pääs omii teorioi ja salaliittoi et pakko oli alkaa kirjottaa niit ylös kans jos sais päähäs hiuka lisää tilaa samal sit. jep jep, liika ajattelu aina pahasta. nolla nolla. ja nyt on aika tehdä ruokaa. tai tehdä. ravistelen pusseist salaatit ja sipulit kulhoo. okei se kana pitää ihan veitsel silppuu. must tullu niin kaikkien tapojeni vastanen tääl. ostan sipulinki valmiiks silputuna.. mä oon tosi pahoillani. ja salaatit niit valmiit sekotuksii, ainoostaan kurkut ja tomaatit mä pilkon ite. ja tomaatitki kirsikkatomaattei eli laitan vaan puoliks. stella kyl kehus mun linssikeittoo mut mul ei tulis mieleenkää tehdä mitään niin monimutkast tääl (pilko sipuli ja avaa tomaattimurska..). eli mus kiteytyy kaikki se kulutushysteria ja uusavuttomuus minkä takia amaailma tulee tuhoutuu ennen aikojaan. mä oon ihan vilpittömän pahoillani, kaverit.

kaunis syyspäivä. pakko lähteä pian touhuumaan kaupunkiin kahvia tai ihan mitä tahansa. eka pitää kirjottaa kyl kouluhommii. mut kello vast hiuka yli kymmenen et kyl täs ehtii.

ikkunan takan muutama kissa mouruaa ihan koko ajan. ei niin kivaa.. aika meteli. ja enemmän mua alkaa ahdistaa et niil jotenki asiat päi v***uu ja hätä, nälkä ja tuska. mut kai niil kaikil on koti. kaikki kissat mitä nähny kulmil kyl kaulapanta ja kaikkee. kissat vissiin vaan tykkää metelöidä. olihan munkin vanha herra aika äänekäs. ai vitsi, niin ikävä lemmikkii, koiraa tai kissaa. mitä vaan klifaa kaverii. en jotenki koskaa oikee päässy juonest kiinni matelijoitten suhte. kalatki hiuka siin rajal. jo nätei mut.. okei linnut mul kans ihan hiukan mysteeri. mul oli undulaattei aikoinaa (mul ollu vaik mitä) ja toki niist tykkäsin mut ei nist sile ilo ollu. niil pisti peilin häkkii ni ne oli aivan myytyjä, ei noteerannu mitää muuta. ja heitti peiton pääl ne luuli et on yö. ei ehkä.. no, en me sano mitää.