kaunis syyspäivä. pakko lähteä pian touhuumaan kaupunkiin kahvia tai ihan mitä tahansa. eka pitää kirjottaa kyl kouluhommii. mut kello vast hiuka yli kymmenen et kyl täs ehtii.
ikkunan takan muutama kissa mouruaa ihan koko ajan. ei niin kivaa.. aika meteli. ja enemmän mua alkaa ahdistaa et niil jotenki asiat päi v***uu ja hätä, nälkä ja tuska. mut kai niil kaikil on koti. kaikki kissat mitä nähny kulmil kyl kaulapanta ja kaikkee. kissat vissiin vaan tykkää metelöidä. olihan munkin vanha herra aika äänekäs. ai vitsi, niin ikävä lemmikkii, koiraa tai kissaa. mitä vaan klifaa kaverii. en jotenki koskaa oikee päässy juonest kiinni matelijoitten suhte. kalatki hiuka siin rajal. jo nätei mut.. okei linnut mul kans ihan hiukan mysteeri. mul oli undulaattei aikoinaa (mul ollu vaik mitä) ja toki niist tykkäsin mut ei nist sile ilo ollu. niil pisti peilin häkkii ni ne oli aivan myytyjä, ei noteerannu mitää muuta. ja heitti peiton pääl ne luuli et on yö. ei ehkä.. no, en me sano mitää.
